Tänään jatkettiin Kontiorannan lauantaitokossa Viirun tunnarikuuria. Ensimmäinen meni häsläämiseksi, mutta Seijan neuvoilla ja kapuloilla pääsimme asiaan. Yksi oma ja muut Seijan: ensin yksi, sitten kaksi ja siitä lisättiin. Viiru ärsyttävästi närppii kaikkia kapuloita, mutta toi kuitenkin aina oman. Tunnarista pitää kerrata blogikirjoitukset, etten taas harhaudu opettamaan vääriä asioita. EVL:n hyppyhässäkän alkeita tehtiin varmaan ensimmäistä kertaa onnistuneesti (taas Seijan neuvoilla). Tötterö oli aluksi hyvin lähellä hyppyjä, ja onnistumisten myötä sitä vietiin kauemmaksi. Samoin lähetyspaikka oli aluksi ihan lähellä hyppyjä (meillä hyppyjen välissä), ja siitä siirryttiin kauemmaksi. Viiru teki aivotyötä, ja kahta poikkeusta lukunnottamatta se pystyi välttämään hyppäämisen.
Pikikin loisti. Suskin mielentilatreenit todella kantavat hedelmää. Pikin ruutu on niin hyvä, että siitä voisi tehdä liikkeen. Piki piti kapulaa, mutta mikä ihmeellistä, se myös haki ja palautti, ja jopa istuutuen. Hyppy on valmis (tai melkein, nyt ei perusasento ollut suora). Seuraaminen, paikkallaolo, häiriöt - perusasiat puuttuvat.
Mieleen on jäänyt pyhäinpäiväviikonlopun rauniokurssi kuusi vuotta sitten. Sieltä se hakuinnostus lopullisesti lähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti