Agilityssa oli itsenäinen kerta, johon tulimme myöhässä. Toivottavasti teemme samaa rataa vielä seuraavallakin itsenäisellä kerralla, useampi paikka jäi kismittämään. Piki oli sinkoilu- ja pyörimisvireessä, enkä oikein saanut sitä sieltä pois. Viikonlopun koulutuksesta sisuuntuneena tein Viirulle joka kohtaan takaaohjauksen, poispäinkäännön ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Ja kyllähän Viiru ne osasi. Nyt pitäisi Pikin kanssa takaaohjauksia harjoitella, Pikin kanssa niitä vasta tarvitaankin.
Perjantain tokotreeneihin ehdittiin niin ajoissa, että Piki sai harjoitella keppejä ennen tokoa. Nyt meni epäröimättä 12 keppiä alun ja lopun ohjureilla kovalla vauhdilla. Tokossa oli ohjattu kerta. Ensimmäinen setti meni Pikillä kontaktissa ja rauhoittumisessa sekä palkasta luopumisessa ja minulla koiran lukemisessa. Toisella kertaa oli luoksetulo häiriössä. Kunhan Piki näki, ettei häiriöistä kannata välittää, se teki ihan jäätävän hienon luoksetulon.
Viirulle kutsumis- ja namihäiriöt luoksetulossa olivat odotetun vaikeita, mutta ajatustyön jälkeen Viiru selvisi luokseni hyvinkin nopsasti. Toisella kierroksella Viiru teki jääviä. Nyt havaittiin, että ei vain istuminen ole vaikea kovemmasta vauhdista, vaan myös maahanmeno onnistuu varmemmin hitaammasta kävelystä. Tehtiin myös ihan leikkimaahanmenoja. Back to basics. Eikä tarvinnut palella, ihanaa!
 |
| Marraskuu Pohjois-Karjalassa |
Nämä tokon mielentilatreenit ovat kyllä ihan huippuja harjoituksia, ehkä meidän harrastusuramme top5:ssa.
 |
| Hämäränhyssyssä nautitaan ei-pimeydestä |
Viikonloppuna kietouduimme marraskuun lumoon mökillä. Opettelen edelleen tykkäämään hämäränhyssystä ja jopa pimeydestä. Pitkä projektini ”Kaikissa kuukausissa on jotain hyvää” alkaa olla maalissa. Poimimme karpaloita.
 |
| Hetki ennen räntäsadetta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti