Leppoisaa joulun aikaa

Jouluaattoaamuna Viiru ja Piki köllöttelivät vielä omalla pedillään makuuhuoneen portin ulkopuolella, mutta joulun ajan koirat saivat nukkua makuuhuoneessa ja jopa sängyssä.

Ja jouluaatto oli valkea. Lähimetsän pikku joulukuusi sai hennon lumipeitteen.

Susu ja Piki tulevat ulkona hyvin toimeen, mutta sisällä pidämme niitä varmuuden vuoksi erillään. Ulkona Susu ajaa Pikiä takaa, ja Viiru saa keskittyä metsästys- ja keräilyharrastukseensa.

 

 

Joululahjaksi karvanassut saivat herkkunameja, Piki ja Viiru myös naapurin lenkkikaverilta ;) Ja Susu sai hienon lelun, jota ei raaski liata kivituhkahallissa. Tapaninpäivän jälkeisenä sunnuntaina tokoiltiinkin vanhoilla leluilla. Viirulla oli erilaisia koira-, ihmis- ja leluhäiriöitä, ja mm. pariseuraamista. Kivat häiriötreenit - mutta opittiinkohan mitään? Ainakin sen opin, että Viirulle pitää tehdä paljon lisää kontakti- ja häiriötreeniä. Piki teki ainakin ruutua. Paikka löytyy jo hienosti, vaikka palkaksi heitetyt namit eivät. Pitäisi ihan asiakseen opettaa Pikille kopin ottaminen :)

Joulupäivänä

Odotan joulun aikaa myös yhteisten valoisan ajan ulkoiluiden vuoksi. Tänä vuonna sää poikkesi melkoisesti viimevuotisesta. Mutta ei se mitään; flunssa ja siitä seurannut noidannuoli sen sijaan vähän haittasivat menoa.  Joulunpäivän retkellä saatiin myös spontaanit hakuharkat, kun yksi joukostamme erkani. Taas olisi pitänyt muistaa: luota koiraan! Viiru ja Piki kuulemma löysivät omilla teillään harhailijan moneen kertaan, mutta aina ne kutsuttiin kesken kaiken pois.

 Välipäivinä saatiin pakkasta ja talven valoa.

Kuva: Sirkku Kouki

Soikkelin metsän liepeillä