Keskiviikkona tokoiltiin Annelin kanssa parkkihallissa, jonne saavuimme kävellen. Pikseli piippasi kaikki odotteluajat. Argh! Mutta mikä oli hienoa, Pikiä ei tarvinnut lainkaan totuttaa outoon paikkaan. Ruutu sujui hyvin. Ja Piki ekaa kertaa näytti oikeasti osaavan törpön kierron. Alkeisjäävät olivat vallan napakat. Viiru sen sijaan oli taas kerran unohtanut liikkeestä seisomisen.
Torstaina jatkettiin lämpimässä hallissa. Kyllä, Piki osaa kiertää. Viiru osaa juosta ruutuun, seisahtua siellä - mutta seisominen pitempään ei taas tällä kertaa onnistunut. Kiertämisen kaarros on Viirulla liian laaja, Pikillä oikein sopiva. Viirun kanssa tehdään lähempää, ja muutetaan palkan suuntaa. Hupina tehtiin Viirun kanssa eri asentoihin pysähtymistä kierron jälkeen.
Elämme pimeitä ja raskaita aikoja. Maanantaina olin ekaa kertaa aikuiselämässäni joulukonsertissa; kuunneltiin Arjan kanssa Raskasta joulua. Pimeys painostaa; ei päästy valoisalla metsään pitkään aikaan.
Tänään päästiin. Kyllä koiran pitää päästä vapaana kirmaamaan. Tai pääseväthän nuo joka päivä - mutta jotenkin tuntuu (ehkä vain itsestä?) erilaiselta, kun vastaantulijat puuttuvat mutta päivänvaloa riittää, ainakin haljakkaa. Ja tuttuja kavereita on mukana.
Hakuiltiin kolmen ihmisaikuisen, yhden ihmisvauvan ja viiden koiran voimin. Viirulla oli vaikea ukko tallaamattomassa taimikossa (lähetys metsän puolelta). Neljännellä lähetyksellä löytyi. Viirua ei pidä kutsua takaisin, paitsi jos Vipastaaki meinaa ylittää keskilinjan. Piiiitkä haukku, ja parhaat palkat.
Pikillä oli mielikuvaukko kuusen alla piilossa. Kyllä Piki uskalsi mennä :) Pari kertaa Piki seisahtui ihmettelemään mutta jatkoi itse etsimistä.
Lopuksi tallattiin vielä pari esinekaistaletta. Ekalla oli takarajalla rinteen päällä tutti, toisella kuopassa pikku tossu. Melko täydellistä Viirulta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti