Neljäs kerta tokoa tällä viikolla

Löysin rantein -kurssi, jossa koulutin toko-osuuden, päättyi tänään. En tiedä, sainkohan löysytettyä kurssilaisten ranteita... tai eihän ranteiden tarvitsekaan olla löysät, kunhan muistaa, että tärkeintä on hyvä fiilis. Ja hyvä olisi myös muistaa palastelu ja yhden asian harjoittelu kerrallaan. Ja reiluus koiraa kohtaan.

Viiru oli taas mannekiinina - mutta sekään ei aina riitä. Sormeni syyhyävät rynnätä väliin puuttumaan ohjaajien tekemiseen koiran kanssa. Mistä taas itse en tykkää, kun olen koulutettavana. Eikä se Viirun kanssa onnistukaan.

Lopuksi teimme radan, johon olin koonnut kurssilla opeteltuja liikkeitä: perusasento, seuraamista, jäävä, luoksetulo+hyppy, nouto (ei opeteltu kurssilla), törpön kierto, pysäytys, juoksuseuraaminen ja viimeisenä ruutuun juokseminen hypyn yli. Kaikki selviytyivät hienosti, ja sekä koira että ohjaaja saivat pienenpienet palkinnot.

Myös Pikseli teki radan ryhmän jälkeen. Nyt Pikseli tuo lelun minulle takaisin. Olisiko nyt hermorakenteelleni sopiva aika opetella noutamista? Viiru juoksi ruutuun kiertäen vasemman puoleisen etutörpön. Korjattiin lelulla.

Aamulenkillä luulin Pikin lähteneen pupun perään, mutta se löysikin samassa metsässä lenkkeilevän Vinjan. Pikseli on semmoinen nenäkoira, että siitä jo kotiovella näkee, kuka kadun koirista on lähtenyt lenkille ennen meitä. Ja taas ahkera nuuskuttelu lopulta palkittiin.

Mutta mitä tapahtuukaan huomenna?

Huippumallit 2013, kuva: Sirkku Kouki