Lucian päivän treffit ja tokot

Aussietreffeillä oli niin monta aussia, että menisin sekaisin luvuissa, jos yrittäisinkään laskea. Tollereita oli kaksi :) Saavuttiin myöhässä osittain sen takia, että ajoin harhaan hyvistä ohjeista huolimatta. Edellisen kerran oltiin Päivilänvaaralla talvella, ja siitä reissusta muistaa parhaiten sen, miten yritimme irroittaa rinteeseen juuttunutta autoa.

Kuva: Tiina Hiltunen

Tiina kysyi, kuka ei kuulu joukkoon. Ilmiselvästi Piki, joka ei ymmärrä tarpeeksi makkaran päälle. Kuvassa eivät ole läheskään kaikki koirat; niitä oli ihan vauvasta mummoihin.

Piki käyttäytyi muutenkin oikein sievästi. Viiru oli rasittava kiusaaja-poliisi. Kukaan ei varmaan halua sen pentua (jos niitä tulee). Viiru ei ole vihainen, ei epävarma - onko dominoivakaan? Se jotenkin huvikseen pomottaa. Se uskoo, kun kieltää. Mutta yhtään ei kaduta tai ajatteluta, häntä ja korvat pysyvät kohti taivasta. Pikseli taas suhtautuu ihan eri tavalla torumiseen, anteeksi anteeksi että olen näin huono. Ns. korjaavan palautteen kanssa pitää Pikin kanssa olla tarkkana.

Tokoryhmään oli tunnin treeniajalle tulossa niin monta koiraa, että jätin itse toisen kotiin. Kerrankin oli Pikin vuoro. Piippamaton paikkamakuu, seuraamista, kontaktia häiriössä. Kotiin tullessa Piki esitteli lievää "treeniraivoa". Minäpäs olen ollut emännän kanssa tekemässä, sinä jouduit jäämään kotiin, lälläslää, minäpäs olenkin nyt suosikki. 

Sirkku on kirjoittanut pitkästä aikaa Susun blogiin. Olenpa minäkin ollut viisas.