Terveyden, hyvinvoinnin ja kaveruuden vuosi 2

Vuosi 2015

Vuosi sitten nimesin päättyvän vuoden 2014 terveyden, hyvinvoinnin ja kaveruuden vuodeksi. Onneksi 2015 ansaitsee saman tittelin, vaikka Pikin toinen kyynärä alkuvuodesta kuvattiinkin ykköseksi. Mitään oireita Piksutilla ei ole ollut, mutta aiheuttihan tulos muutoksen lajivalikoimaan sekä hämmennystä emännässä. Lonkat ja selkä olivat normaalit.

Samaan aikaan tutkittiin myös Viirun selkä virallisesti. Kaikki hyvin, samoin kuin kesällä peilatuissa silmissäkin. Koko vuoden kumpikin tyttönen oli jälleen terve kuin pukki, mitä nyt ylimääräinen omaehtoinen luonnon- ja muiden antimien nauttiminen aiheutti toisinaan vatsanväänteitä.

Vaikka tokokokeessa emme käyneet kummankaan kanssa, silti harrastusvuotemme oli minusta hieno! Lajeja en vieläkään osannut valita, vaan puuhasteltiin edelleenkin kaikenlaista.

Piki käyttäytyi edustavasti näyttelyssä ja sai kaksi kertaa EH:n. Viiru sai sinnikkään treenaamisen tuloksena hausta koulutustunnuksen. Viirun kanssa agilityssa saatiin peräti kolme nollaa - kun tavoite oli kaksi ;) Loppuvuodesta käynnistettiin ei enää ikinä yliaikanollaa -projekti ja siirryttiin flow agilityssa nekstille levelille. Mieleenpainunut kokemus oli matka Ouluun SM-kisoihin, jossa saimme edustaa joukkuekisassa omaa seuraa.

Viirun totuttaminen paukkuihin kantoi hyvää myös arkielämään. Viiru ei enää reagoinut millään tavalla uudenvuoden ilotulituspaukkeeseenkaan. 

Tokossa alettiin kummankin koiran kanssa taas loppuvuodesta edistyä, kun oli sitäkin lajia aikaa treenata. Kesällä Piki ajoi muutaman  verijäljen, ja melkein olisi voinut siltä seisomalta ilmoittautua kokeeseen. Paimennus aitauksessa ei sujunut, koska Pikiä arastutti liikaa, metsässä meni paremmin.

Koiraharrastus vei taas uusiin kiehtoviin tilanteisiin, monenlaisten ihmisten pariin, ja opetti paljon.

Viirun pentuja ajatellen ensimmäinen ja ainoa juoksu tuli liian aikaisin. Ja toinen liian myöhään eli ei ollenkaan vuoden 2015 puolella.

Mitä vuonna 2016?

Voimme asettaa aika samanlaisia tavoitteita kuin vuosi sitten. Edistymme hitaasti mutta epävarmasti.

Viiru toukokuussa 2014, kuva: Hansu Laitala

Viirun kanssa harrastamiseen tosin vaikuttaa olennaisesti se, tuleeko pentuja ja jos, niin millloin. Milloin alkavat juoksut - ja sopivatko ne ihmisten aikatauluihin? Varauksella voisi asettaa tällaisia tavoitteita, ehkä vähän kieli poskessa:

• agility: mahdollisimman sujuva yhdessä juoksentelu, Viirun kääntymisen parantaminen, nopeampi A, nollaprosentin nostaminen, ei yliaikanollia!
• toko: VOI1 
• pk-haku: HK2, tottiksesta vähintään 85 pistettä

Piki ja sisaruksia toukokuussa 2014, kuva: Hansu Laitala

Kunhan Pikin kyynärä saadaan alkuvuodesta kuvattua uudelleen, voidaan taas miettiä harrastuslajeja. Jos arvio pysyy ykkösenä, ei aloiteta hyppylajeja uudelleen, vaan keskitytään tokoon ja mejään. 

• jos toko on "päälaji": keväällä ALO1, syksyllä AVO1
• jäljestys:  Pikin täytyy saada jäljestää; on se niin huippu :)
• paimennus: ?

Joka vuosi sanon lopuksi samat sanat. Tämä on jo nelivuotinen perinne.

•     tärkeintä on tehdä sitä mikä on tärkeää

•     tehdään yhdessä

•     sitä saa mitä tilaa

•     on vain kaksi tapaa… oikea ja väärä.

Oikeastaan toivon vain terveyttä kaikille.