Tollerihakuilijat kokoontuivat iltapäivällä Tukholmanlammin maastoon. Vajaan parin tunnin aikana sade yltyi, mutta se ei tuntunut haittaavan ketään. Ainakaan Topia, joka ei olisi millään suostunut menemään autoonkaan takaisin. Oli niin kivaa olla seurassa ja harrastamassa!
Alueemme oli melko tasainen ja lyhyehkö. Topilla oli kolme ukkoa. Topsukka siirtyi suorapalkkaan, jotta etsimisen iloa ja herkkujen imurointia olisi mahdollisimman paljon suhteessa juoksemiseen. Ekalla ukolla jätimme siis jäähyväiset rullalle. Hieman oli miettimistä, missäs suunnassa se keskilinja olikaan. Ukot löytyivät hyvin - nenä toimii vaikka takajalat tutisevat.
Viirukin ehti etsiä ukkonsa ennen kuin oli aika suihkaista BH-kurssille. Viipollekin oli kolme ukkoa. Ykköselle ja kolmoselle Viipo haukkui, kunnes ehdin paikalle. Kakkosella palkka tuli jo viidestä haukusta; yritin harppoa ukolle mahdollisimman nopeasti. Haukku edistyy mielestäni hyvin.
Jakokoskelle ajelin kuraisia pikkuteitä pitkin, ja luulin jo eksyneeni, kunnes sivuutimme Mönnin kylätalon, joka on ollut mejä-kokeiden tukikohtana useampaan kertaan. Tuttu reitti. BH-kurssilla sade vain rankkeni ja viileni. Yritin vaihtaa kuivempaa ylle sekä olla tärisemättä ja ajattelematta: Voi kun viluttaa, voi kun pääsis kotiin, nälkäkin on kamala... Hyvä vire!
Viiru seurasi henkilöryhmässä taluttimella ja ilman. Ilman on paljon parempi - ilmankos kun vain sitä harjoiteltu. Kouluttaja kehotti torumaan kontaktin putoamisesta eikä antamaan uutta käskyä. Vauhtiluoksetulon teimme tokotyyliin eikä makuulta kuten BH-kokeessa. Kouluttaja piti Viirua herkkänä tyttönä, jolla on kotona tarkat rajat sille, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Viiru ei kauheesti tykännyt sateesta tottiksessa, mutta teki kuitenkin. Me ihmiset harjoittelimme kävelemällä BH-kaaviota ilman koiraa, mikä oli oikein hyödyllistä.
Illan agilityyn en enää kyennyt lähtemään märissä vaatteissa ja lotisevissa kengissä, eikä Topistakaan olisi varmaan ollut kivaa enää kykkiä märkänä autossa. Harmi kuitenkin :(
Kahdelta lähdimme kotoa ja kahdeksan maissa palasimme. Juuri sen ajan satoi. Hyvä ajoitus. Tuntuu, että koirilla oli paljon ohjelmaa ja tekemistä. Mutta oikeastaanhan ne olivat suurimman osan ajasta autossa. Ihmiset tallasivat, olivat maalimiehinä, purkivat alueen, kävelivät BH-kaaviota, pyörivät henkilöryhmässä, pakkasivat ja tyhjensivät auton, ripustivat märät vermeet kuivumaan. Koira etsi ukkoja hetken, seurasi hetken, syöksyi luokse, kävi lyhyillä lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä. Ihan älytöntä, koira varmaan tykkää tekemisestä enemmän kuin ihminen ;)
Topin pyllyyn on ilmaantunut turvotuksen tapaista, joten varasin netitse ajan Kivuttomalle jo huomiselle. Tavanomaista kipeämmälle Topi ei tunnu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti