Torstaina oli Viirun agilityvuoro. Kouluttajamme Sanskun mukaan aiheena olivat näin allergiakaudella niistot. Minun oli vaikea muistaa peräkkäisillä hypyillä, että ensin oli niistosokkari ja sitten vain niisto. Viiru rupesi toistojen kuluessa tarjoamaan muitakin vaihtoehtoja - kun ei tämä kelpaa. Muuten meni hyvin ja hauskasti. Kepitkin teimme radalla, mikä vaati hieman säätämistä.
Perjantaina huokaisin helpotuksesta, kun ei enää tarvinnut yksin kolmea koiraa viihdyttää. Sirkkukin tuli Joensuun-kotiin - olihan lauantaina luvassa hakuharkat ;) Viirun kanssa hankkiuduimme Josepan esineiltamiin. Ekassa setissä Seija vei hyvin hajustetun rukkasen esinekaistaleelle kahteen kertaan. Vipstaaki ei hokannut, mitä oli tarkoitus tehdä, varsinkin kun kaistaleen etureunassa oli kiinnostavia hajuja (joihin muutkin koirat reagoivat). Onko Seija ukko - vai mitä pitää tehdä? Ekan setin viimeisenä toistona ja toisessa setissä vein itse itse rukkasen, ja Viipo kävi hakemassa tumpun todella innokkaasti. Ja siinä olivatkin perjantai-illan bileet.
Lauantaina hakuharjoituksissa meitä oli poikkeuksellisena aikana pieni porukka, vaikka Susukin oli mukana (ja Sirkku). Viiru oli vieläkin parempi kuin yleensä. Vasemmalla oli aukeaa mäntykangasta, mutta etu- ja takakulman lähellä humpsahtivat hyvät pikkukuopat, oikealle rinne nousi ja etukulmaan sijoitimme häkin. Takakulman lähellä oli hyvä luonnonpiilo rinteessä kannon ja kiven takana.
Viipolle oli neljä maalimiestä. Ukot 1 - 3 olivat pimeitä ja viimeinen huiteleva haamu, joka piiloutui kiven ja kannon koloseen. Vasemmalta puhalsi hyvä tuuli, joka tosin oli hieman arvaamaton. Tarkoituksena oli kävellä keskilinjalla, kunnes Viipo saisi hajun ykköseltä vasemmalta. Koska Viipo nenineen oli heti kiinnnostunut vasemmasta puolesta (ja koska minun varaani ei kannata näitä hommia jättää), lähetin Viirun jo aika läheltä keskilinjan alkua. Viipo kaarsi hakemassa hajun etuviistosta (väärin pk-haussa? mutta taitavaa ja vaikuttavan näköistä), paikallisti Mikan kuopasta, ja sitten kuuluikin reipas vah vah vah. Kuulemma 20 hyvää haukkua tulee jo, tästä jatketaan. Ilmaisut olivat hyviä :)
Kakkosella Viiru meni reippaasti häkkiin asti haukkumaan Annelille. Kolmosena makasi Mika peitettynä kuopassa, ja nelosena Anneli haamutti. Kolmoselle Viiru ei lähtenyt heti. Minun mielestäni tämä johtui siitä, että kuljimme keskilinjalla ilman hihnaa ja kielsin Viipoa lähtemästä ennen lähetystä. Tästä seurasi epävarmuus, ja omasta sähläyksestäni. Mutta on Vipstaaki vain niin huippu, kuopat ja haukut!
Opeteltavina asioina olivat haukun vahvistaminen varsinkin minun lähestyessäni, leikkiminen maalimiehen (ja bonuksena muidenkin kuin minun) kanssa sekä oma lähetykseni ja varsinkin asento. Haukku vahvistui, Viipo leikki Annelin ja Mikan kanssa, kiinnitin huomiota lähettämiseen enkä toivottavasti röhnöttänyt koiran päällä.
Kotimatkalla käytiin vielä tokoilemassa. The Ultimate Disturbance issekseen, ja tytöt kahdestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti