Teräsmiehen paluu?

Tekisi mieli lainata Hannan otsikkoa Ei meitä väsytä kuin aamuisin. Huomenna aamulla saa nukkua ja levätä. Mutta tuskinpa Viirua väsyttää nytkään.

Topilla on verikokeiden mukaan kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja Topi sai siihen lääkityksen. Nyt odottelemme, miten lääke vaikuttaa. Annos tuntuu melko pieneltä; täytyy kysyä siitä kontrollikäynnillä. On kuulemma yksilöllistä, miten nopeasti vaikutus alkaa näkyä.

Tänään kävimme valokuvassa ja shoppailemassa! Hyvistä aikomuksistani huolimatta en ole saanut huristettua Tessun tehtaanmyymälään, joten tänään ajelimme "kaupunki"alueella sijaitsevaan Sohvin valintaan (joka sitä paitsi on sponssannut JoAa). Sielläpä sai tänään valokuvauttaa koiransa ja osallistua kilpailuun, jossa palkintona on muutama sekunti (tai ikuisuus niin kauan kuin sähköä riittää maailmassa) kuuluisuutta Sohvin valinnan seinällä Facebookissa. Kiva idea! Tuskinpa kuvat ovat niin hyviä kuin Sirkun ottamat tai omat rakkaudella kännykällä napsitut, mutta olipahan kivaa tekemistä.

Sen verran sai kilpailuvietti vallan, että jossain vaiheessa räpsimistä vein Topin autoon. Ehkä suuri yleisö ei näe Topia samoin silmin kuin minä. Topsukkahan on maailman kaunein ja urosmaisin koira, jolla on hienoin hehkuva väri, mahtava häntä ja upeat meripihkan väriset silmät, joissa on yhtaikaa lempeä, tarkkaavainen, ymmärtäväinen ja määrätietoinen katse. Toko-Viiru pysyi hienosti paikallaan sen aikaa, kun sulloin Topin autoon.

Viirulle ostettiin valjaat jäljestämistä varten, joten nyt on vermeet kunnossa. Ja hieno miellyttävän tuntuinen pallo niihin harrastuksiin, joissa toiminta sinänsä ei ole niin palkitsevaa (hmm... mihin niitä harrastuksia tarvitaan?)

Keskiviikkona jäljestettiin, kukin omalla tavallaan. Kävin kouluttamassa mejä-kurssilla. Tehtiin 100 metrin mittaiset kaaren muotoiset jäljet kurssilaisten koirille helppoon maastoon. Kurssilaisten jälkeen Topi ajoi yhden jäljistä samalla, kun minä keräsin krepit pois. Se on siinä. Niin tuttua, niin luontevaa, niin täydellistä. Toisella on ylivertaiset aistit ja se tietää mitä tehdään, toinen pitää liinasta kiinni ja ihailee. Eikä vanhan ukon perässä enää tarvitse juosta;)

Loppulenkillä Viiru ajoi kaikki neljä jälkeä juosten ja Susu paimensi "keskilinjalla". Kumpi on paimen, molemmat vai eikö kumpikaan? Viirun kanssa ajettiin tiistaina Kuttukuuhun paimennuskurssille. Edelleenkään en ymmärrä lampaista enkä paimentamisesta mitään, mutta selvästikin Viipo oli talven aikana aikuistunut ja kasvattanut henkistä kanttiaan. Ei tarvinnut aloittaa alusta vaan pikemminkin jatkaa pitemmältä kuin viime loppukesästä päädyttiin.

Torstaina meillä oli ohjatun ryhmämme agilitytreenit. Harjoittelimme putkijarrua, ja väänsimme sylkkäriä. Olen erityisen huono jarruttaja; johtuneeko siitä, että yleensä on tarvinnut pikemminkin kirittää? Mutta kyllähän putkijarru pitää osata, ettei koira huitele putken jälkeen missä sattuu.
Agility ei ole meille kesälaji, toisaalta kisoihin pitäisi päästä ;) Teimme keppejä radalla, ja jopa jatkoimme rataa keppien jälkeen. Pitää muistaa antaa Viirulle suora linja kepeille kun vain mahdollista.