Kevätkesän puuhia

Topin vointi

Topi kävi torstaina lääkärissä kontrollissa:  Anaalirauhanen parantunut hyvin. Peräsuolessa edelleen haavaumia. Nostetaan kortisonin määrää 1,5 tabl aamuisin ja otetaan Scheriproct käyttöön. Kilpirauhashormonin annosta voi nostaa 1/2 tabl aamuin illoin. Topista otettiin röntgenkuvat. Rintaontelokuvissa keuhkoissa tiivistymää ja sydämen muoto poikkeava. Suosittelen sydämen ultraäänitutkimusta. Kontrollikuva n. 2 kk kuluttua.

Tuossa yllä lukee: Pylly on tullut hieman huonommaksi. Kilpirauhaslääkkeestä aiemmalla  annostuksella ei ole ollut hyötyä. Kortisonia ei kannata vaihtaa Atopicaan, koska se on niin raju lääke. Mutta Topilla ei ole syöpää!

Topsukka oli röntgenkuvia otettaessa kauhusta kankeana ja hengitti niin hermostuneesti, että mietin, että tähänkö se kupsahtaa. Kuvien ottaminen kesti kauan, Topsukka makasi kyljellään tai selällään; hoitaja piteli takatassuista ja minä edestä, että asento pysyisi tismalleen oikeana. Miten paljon kannattaa tutkia ja tehdä toimenpiteitä?

Puuhia

Tiistaina Viiru harjoitteli paimentamista. Kyllä on tylsä ajella yksin eestaas Vehmersalmelle, ikävä on viimesyksyisiä reissuja Jarin, Annan ja Hupin kanssa. Ensimmäisen setin alussa Viiru lähti jahtaamaan lammasta, mutta minun ja Sari-kouluttajan antaman selkeän palautteen jälkeen tämä ei toistunut. Toisessa setissä koin yhteistyön iloa Viirun kanssa: tehtiin yhdessä (ja ilman kouluttajaa). Vielä jos ymmärtäisin lampaita ja paimentamista, tämähän olisi hienoa.

Keskiviikkona ohjaus oli helpompaa, koska agilityradalla oli elottomia ja liikkumattomia esteitä. Vallan hauskan ykkösluokan Anne Saviojan radan toi Soili meille. Hyvin putkiin irtoavan koiran ohjaajalle tämä oli helpompi kuin viime sunnuntai möllirata. 

Viirun kanssa pikkusen hinkkasimme peruspyöritysten kaarroksia, mutta suurin huomio keskitettiin lähtöön, kontaktien pysähtymisen paikkaan sekä kontakteilta lähtemiseen. Kepit alkavat sujua radan osana, kunhan ei ohjaa koiraa väärään väliin eikä muutenkaan häiriköi omalla liikkeellään.

Susun kanssa mentiin myös sama rata. Susun esteosaaminen on huippuvarmaa, mutta silti se haluaa suorittaa esteet tassu kädessäni. Suppilo komentaa haukkuen: Etkö, pahvi, tajua miten minua ohjataan: juostaan yhdessä jokainen este!

Torstaina agilityssa halusivat ryhmäläiset kertailla viime viikonlopun möllien kisaavien rataa Sanskun opastamina. Vaihdoin valssit persjättöihin, ja hyvin sujui. Muistin olla vaihtamatta puolta putken 5 jälkeen. 

Lopun ralliradalla oli myös niistosokkari. Tokalla yrityksellä sain sekä niistettyä kunnolla että muistin vielä vaihtaa puoltakin. Taas pyrin koko treenissä kiinnittämään erityistä huomiota selkeisiin lähtökutsuihin, kontaktien paikkaan sekä kontakteilta lähtöihin. Sekä keskiviikkona että torstaina palautin käyttöön osittain hiekkaan piilotetut kosketusalustat (pienet paperinpalaset). Kerran tosin innokas treenikaveri siivosi roskat pois ennen rataamme ;)  Lenkillä käytiin shelttien Mimo ja Savu kanssa.

Perjantaina Heidi ja Sisu lähtivät tokoilemaan ja lenkkeilemään. Viiru teki pitkähkön paikkamakuun, jonka aikana Heidi ja minä hortoilimme siellä täällä. Olenko onnistunut kertomaan Viipolle, mitä maa tarkoittaa? Pitkästä aikaa otettiin noutokapula esille, varmaankin alkutalvesta on viimeksi ihmetelty sitä kotipiirin ulkopuolella. Ilmeni lisää opeteltavia osia: kapulalle juoksu (ok), kapulan nopea nosto, nopea liikkeellelähtö ohjaajaa kohti (kumpi ensin, nosto vai kääntyminen - vai onko sillä väliä?), nopea paluu. Teimme pari-kolme vauhtinoutoa, ja paluuvauhti muuttui selvästi. Minun pitää pureskella vielä tätä noudon kokonaisuutta. Shaping-Viiru kolmannella ruutuseikkailullaan hoksasi hakeutua ruudun takaosaan. Se aina ajattelee :) Tästä eteenpäin.

Topsukan freestyle-toko sisälsi ruutua ja noutoa. Topi oli myös koekaniinina, kun opettelin BH-kaaviota. Tämä vaatii vielä lukuisia toistoja ohjaajalta. Hienoin vire Topilla syntyi Heidin ja lihapullien suhteen, olivatpa muut ehdot mitä hyvänsä.

Lauantaina oli tänään ei treenata mitään -päivä. Näissä kuukauden välein otetuissa kuvissa näkyy Pohjois-Karjalan sään ainoa huono puoli.

Pyhäselän jäälakeus 25.5.2013

Tai ehkä kuvissa ei näy, että täällä ei ole kevättä lainkaan. Talvi kestää huhtikuulle, kevättä on ehkä yksi viikko toukokuussa, ja sitten onkin jo kesä. Ainoa, mitä kaipaan Etelä-Suomen säästä, on helmikuun lopulta toukokuulle jatkuva kevät.

Pyhäselän jäälakeus 21.4.2013