Loppiaisaaton tarinoita

Uuden vuoden kemut

Vuoden ensimmäisenä päivänä kokoonnuttiin aussieväen voimin Miimille kemuihin. Käveltiin parin tunnin lenkki räntäsateessa, ja sitten käytiin makoisaan kahvipöytään. Koirille oli omat herkut. Tämmöisistä juhlista Viiru ja minä tykätään.

Kolmen illan halliputki
 
Keskiviikkona Topilla, Viirulla ja minulla oli treeneissä lainaohjaaja ja lainakoira eli Sirkku + Susu. Topi ja Viiru hengailivat mukana. Topi tokoili hieman. Viiru tokoili enemmän ja teki alastulokontaktia Sirkun valmennuksessa. Pujottelimme myös tavallisia keppejä, jotka sujuivat hyvin. Viirun agilitymotivaatio tuli testattua: Sirkku lähti kävelyttämään Viirua ja Susua ja minä jäin hallin luokse. Ei aikaakaan kuin Viiru oli pyrkimässä takaisin halliin, ilman että Sirkku edes huomasi sen karanneen. Lopulta Vipstaaki sai kävellä remmissä.

Torstaina olivat Viirun omat ohjatut harkat, joissa opettelimme poispäinkääntöä. Maailma olisi kyllä parempi paikka ilman sitä ohjausta. Välillä sujui, mutta onnistumisprosentti jäi melko alhaiseksi. Paremmin sujui vauhdissa keskellä rataa, kun en miettinyt liikaa varpaiden asentoa - onhan näitä Topsukankin kanssa tehty. Lopun vauhtiradalla en voinut kuin ihmetellä, miten voi noinkin helpon radan unohtaa - ei ole ihan totta.  Liikkumisen rytmityskin vaati säätöä. Kokeiltiin kokonaista A:ta - liian aikaista. Tehtiin myös yhdessä Sanskun kanssa puomin alastuloa sekä itseksemme keppejä. Alennettu kriteerini puomin alastulolla johtanee vielä vaikeuksiin: kaksi tassua kontaktilla, kaksi maassa - mutta pää ja katse saavat hillua missä hyvänsä. Nokan ei pidä osoittaa maahan. No, minusta ei ole enempään.

Perjantaina varasimme puolikkaan Pärnän hallista ihan Sirkun kanssa kaksistaan. Topi juoksenteli jälleen putkia ja siivekkeitä. Ei se poispäinkääntö Topinkaan kanssa niin helppo ollut. Topi tuntui kyselevän: Nyt on lämmitelty, koska ruvetaan oikeasti treenaamaan? No, ei ruvettu. Topi korjaa radalla lähes kaikki ohjausvirheeni. Lukeeko se rataa vai ymmärtääkö se jollain mystisellä tavalla päätöntä ohjaustani?

Viiru teki kokonaista puomia. Vauhti oli hyvä, mutta takajalat pysyivät kontaktilla. Just näin! Nyt löytyi jotain, mistä Viiru ottaa häiriötä: radalla ihan vieressä juokseva Susu. Kepit sujuivat aluksi hyvin, mutta kun Susu tuli kuvioihin, aloimme sählätä. Harmitti, mutta ensi kerralla taas paremmin :) Mainio viikonlopun aloitus!

Sähläystä ja louskutusta

Pidimme tolleriporukalla (Zorro, Elena, Nuusku, Rapsu, Topi, Viiru) ilmaisutreenit raviradan parkkipaikalla. Aurattua tilaa ei ollut kovin paljon, ja pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta. Olosuhteet eivät varsinaisesti suosineet. Topille meni kaksi ilmaistavaa kerrallaan, ja sählinkiähän siitä tuli. Neljäs ja viimeinen ukko taisi sujua niin kuin pitkin. Viiru haukkui ekalle ukolle kymmenisen haukkua, seuraavalle viitisen, kolmoselle ja neloselle välipalkoilla niin kauan kunnes menin paikalle ja kiersin ukon ja koiran. Meni ihan OK. Talvella on hyvä harjoitella myös hallintaa, niinpä en käyttänyt hihnaa lainkaan. Lopuksi käytiin pikkku lenkillä. Elenalla, Nuuskulla ja Rapsulla oli juoksu. Elena oli Topista vallan ihana. Elenasta oli tullut aikuinen, ja niinpä Viiru ei enää pyöritellyt Ellua hangessa. Viiru harjoitti lähinnä tutkimustoimintaa sekä metsästys- ja keräilykulttuuria.

Illalla tehtiin hoitotoimia enemmän kuin koko Viirun aiemman elämän aikana yhteensä. Kankuista kammattiin pois irtokarvaa. Iltalenkin jälkeen pesin Viirun; en olekaan aiemmin pessyt koiraa.

Viirun kylpytakissa ei ole vyötä, joten puettiin heijastinliivi pitämään tekstiili napakammin paikoillaan. Possunkorvan oli tarkoitus vähentää mahdollisia epämukavuuden tunteita.

Topin pylly

Topin pylly on tullut hiljalleen, ihan hiljalleen, paremmaksi, mutta ei vieläkään parantunut. Topi oli kolmisen päivää ilman antibioottia, mutta kun lääkettä taas oli lääkäriltä saatavilla, tuntui varmemmalta aloittaa uusi "kuuri" (60 päivää). Ettei tule pahempaa tulehdusta.