Koirat viettivät hiljaiseloa useamman päivän, kun olin työmatkalla Turussa (se on kuin ulkomailla olisi). Tylsistyminen sai Viirun palaamaan vanhan sisustusharrastuksensa pariin. Toisaalta on palkitsevaa huomata, että koirien kanssa puuhailusta ja siitä, että järjestää Viirulle mahdollisuuden juosta vapaana, on hyötyä.
Tänään houkuttelimme Nuuskun, Rapsun ja Sisu-pikkupennun lenkille ja hallille. Erinäisistä syistä aikuiset koirat saivatkin lenkkeillä hihnojen päässä. En uskaltanut päästää Viirua vapaaksi, ettei sen hevosenleikki pelästytä pentua. Mutta mitä vielä, pentu oli reipas kuin mikä ja selvästikin oppinut syntymäkodissaan puhumaan paimenkoiraa. Se, että toinen hyökkii, ärisee ja on purevinaan niskasta, ei tarkoitakaan hengenlähtöä vaan leikkiä. Parempi kuitenkin katsoa kuin katua, tuumasin. Nopeasti unohtuu se aika, jolloin oma koira oli pikkupentu.
Hallilla harjoittelimme - yllätys! - puomia ja keppejä. Kepeillä pitäisi varmaan mahdollisimman pian päästä eroon namikädestä ja siirtyä leluloppupalkkaan. Näin juttelimme Heidin kanssa. Vielä lelu loppupalkaksi -tyyli ei kuitenkaan onnistunut. Vaikka lelu oli ihan piilossa, ei maltti lököttelytauon jälkeen riittänyt pujotteluun, kun pallo oli odotettavissa. Viirun mielestä vain lelu ja leikki on oikea palkka. Teimme myös muutamia keinun alastuloja niin, että itse paukautin keinun pään maahan, sanoin "koske" ja palkkasin (ja oli koirakin mukana, ensin alastulokontaktin yläreunalla ja lopuksi kaksi tassua maassa, kaksi kontaktilla). Tässä ei pidä edetä liian nopeasti. Voi kun saisi näitä kolmea estettä treenattua joka päivä muutaman kerran. Tule kevät!
Kentällä oli valmiina hyppyneliö, jossa sai hyvin harjoiteltua helppoja välistävetoja. Kumpaankin suuntaan teimme, ja ilahduttavan hyvin sujui. Viiru alkaa ymmärtää ohjaustani ja korjata virheitäni! Ainoa haaste oli lähistöllä ammottanut putki-imuri, mutta äänenkäytöllä ja/tai ennakoinnilla tämäkin hoitui. Topsukkakin teki välistävetoharjoitusta ja käväisi myös putkissa ja muilla hypyillä. Lopuksi pari eteenmenoa namirasialle, ja ukkeli oli tyytyväinen.
Viirun lonkka- ja kyynärlausunto tuli viime viikolla: lonkat B/A ja kyynärät 0/0. Hienoa!
Onnea hyvitä luukuvista! Mukavampi harrastaa. :)
VastaaPoistaKiitos, Eeva! Olihan helpotus, ettei kaikilla koirillamme ole C:t tai vieläkin isommat aakkoset. Yksi päivä muuten yllätin itseni ajattelemasta, että hyvä ettei Viiru ole agilityssa tuon nopeampi, niin ehkä loukkaantumisen riski on pienempi...
VastaaPoistaMinä taas mietin yhtenä päivänä toisin päin: Jos Lykky kaahottaa noin, se loukkaa itsensä. :/
VastaaPoista