Valotilkkuja

Lauantaiaamupäivällä tavattiin tollerihaun toiveissa yliopiston parkkipaikalla. Kuka pönttö lähestyy työpaikkaa viikonloppuna? Lähdimmekin äkkiä pois, sillä lämpötila oli määrittelemämme pakkasrajan huonommalla puolella. Jamiskalla tarvoimme lumisilla poluilla lenkin, joka teki varmaan hyvää syville lihaksille. Mukana olivat Zorro ja Elena sekä Nuusku ja Rapsu. Elena oli taas Topista vastustamattoman ihana, ei edes haitannut, vaikka pentunen hyppi naamalle. Vanhemmat nartut olivat vähemmän kiinnostavia - niinhän keski-ikäinen ihmisnainenkin muuttuu näkymättömäksi.

Autoille saavuttuamme olikin jo ihan lämmin olo, ja pidimme kuin pidimmekin pienet ilmaisuharkat. Topilla oli nyt kaksi ukkoa, jotka menivät yksitellen. Hieman Topi liukasteli sekä hämmästeli, tähänkö tämä jo loppui. Viirulla oli neljä haukuttavaa. Haukku irtosi, muttei kovin hyvin. Kuka taas unohti avata koiran kanssa äänen etukäteen? Treenin jälkeen haukutin vielä itse Viirua niin, että olin eri asennoissa. Minun maassa olemiseni ei kyllä haittaa Viirua yhtään; tosin se käy itsekin maate ja haukkuu. Ensi treenikerraksi keksin jotain uutta!

Käytiin kotona pyörähtämässä, ja Topi, joka oli jo äskeisellä reissulla palellut, jäi kotimieheksi. Olimme varanneet aussieporukan kanssa JoAn hallin. Mukaan tuli myös kaksi rotikkaa, mikäs sen mukavampaa :) Huumaantuneena sisätiloista kukin puuhaili omiaan: Valo, Jatsi ja Hippa sekä rotikat. Ensi kerralla enemmän järjestystä! Paikkamakuun teimme yhdessä. Viiru pysyi hyvin. Vähän on muuta treenattavaa, kun keskitymme seuraamiseen. Nouto muuallakin kuin kodinhoitohuoneessa? Seuraamista teimme ihan lyhyitä pätkiä erilaisilla palkoilla: narulelu kainalossa ja pudotus taakse tai namin antaminen lopuksi. Sujuu jo taas paremmin.  Eteenmenossa Viiru ei ensin muistanut, että veimme seinän viereen pallon. Kun muisti palasi, eteenmeno oli vauhdikas.

Keppejä teimme kuudella kepillä - mitä olen aiemmin vastustanut. Sen verran pystyn ohjaamaan siedettävästi. Lisäksi olin itselleni niin armollinen, että ohjasin aina oikealla kädellä. Toisella puolella peruutin, toisella kävelin eteenpäin. Yritin muista Sanskun neuvon: alä työnnä, vedä vain. Sehän auttoi :) Puomi meni kokonaisena, mutta vaati aluksi pienen kosketusalustan käyttöä. Olin myös hyvin lähellä oikeaa pysähtymispaikkaa.

Valo ja Viiru telmivät hallin pölyt pois lumihangessa, emme viitsineet enää mennä takaisin halliin likaantumaan. Huomenna mennään elämysmatkalle Kajaaniin.

Valotilkku: Sirkun kuva Viirusta joulun alla

 Patchcoat-kamujen uudenvuoden kiertokirjeeseen kirjoitin, että muutosten vuonna 2012 Viiru on ollut meidän valopilkkumme. Viiru, tilkkuturkki (patchcoat), onkin pikemminkin varsinainen valotilkku. Myös tämä päivä oli täynnä valotilkkuja: Ei liian kylmää, aurinko loi ihanaa talven valoa. Kolmelta oli vielä valoisaa - on jo melkein kevät. Topilla ja Viirulla oli kivaa tekemistä, ja minulla niiden mukana, ulkoilua ja palkitsevaa treeniä. Lisäksi seura oli mitä mainiointa, sekä koirat että ihmiset.