sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Mehtämiehen serti

... niin taisi Eeva blogissaan nimittää näyttelyarvostelua H. Nuorten luokan narttuja oli Kajaanissa viitisentoista. Lakkasin jo toivomasta H:ta, kun ennen Viirua monelle enemmän aussielta näyttävälle neitoselle näytettiin keltaista korttia. Mutta keltaista näytettiin meillekin. Kiittelin tuomari Rob Doumaa, ja hyvä etten kapsahtanut kaulaan. Olin niin tyytyväinen! Lisäksi sanallinen arvostelukin oli hyvä, ja erittäin seikkaperäinen. Viiru on oikean kokoinen, ja naisellinen pääkin on juuri tarpeeksi vahva (ja aivotkin mahtuvat sisään). Liikkumisessa on draivia - taisin minäkin juosta tarpeeksi kovaa ;)  Kirjoitan arvostelun tänne muistoksi myöhemmin.

Näyttelyn kirjeessä toivotettiin tervetulleeksi elämysmatkalle Kajaaniin. En tiedä, oliko Kajaanissa sen kummoisempia elämyksiä, mutta maailmassa on jotain tolkkua ja oikeudenmukaisuutta. H:n sai ilman sen kummoisempia koiran laittamisia tai esittämisiä tai muitakaan kommervenkkejä. Ei tarvittu edes näyttelyremmiä :) Hyvä rodun edustaja riitti.

Joitain elämyksiä:
  • Näyttelypaikka oli tunkkainen ja likainen kuplahalli, josta ulos ja sisään kuljettiin välieteisputken kautta. Näyttelymaailman glooriaa.
  • Hallin hiekkapohja sotki kaikki paikat.
  • Hallissa oli kunnon tungos, paljon koiria, ihmisiä, ulkona paljon pissaa ja kakkaa.
  • Myös toimitsijoita oli paljon: pienen kaupungin ja maakunnan iso talkooponnistus
  • Juuasta (vai Nurmeksesta) pohjoiseen sai posottaa satasta luvan kanssa jäisellä ja polanteisella tiellä. Voi kun takana tulevakin hoksaisi, että jarrutusmatka on aika pitkä.
  • Heräsin jo kolmelta, vaikka olisi saanut nukkua neljään.
  • Ne harvat taukopaikat, joita on Kolilta pohjoiseen 6-tiellä, eivät ole auki aikaisin talvisena sunnuntaina, ei edes Valtimon ABC Classic. Mukava oli tulla Kajaanin Shellille.
  • Paluumatkalla ennen Valtimoa kävimme riekkumislenkillä Valo- ja Viia-siskojen kanssa puistelemassa näyttelyn pölyt.
  • Luminen kumpuileva maisema kuuraisine puineen oli henkeäsalpaavan kaunis talven valossa.
Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen näyttelymme. Aaltoja!

8 kommenttia:

  1. Aaltoja aaltoja :) Hyvä Viiru ja Satu!

    VastaaPoista
  2. Hyvä hyvä hyvä! Ne teki sen! Matka kohti järkevissä lajeissa valioitumisia on alkanut!

    VastaaPoista
  3. Juuan jälkeen sata lasissa ;)Mehtämiehen sertihän se H on, mutta valion arvoon riittää kuitenkin, joten nyt vain miettimään mistä se valion arvo sitten napsahtaa ;) Onnea!

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Nyt tiedetään, että hajureseptorit ovat kiinnittyneet oikeanlaiseen kehoon.

    VastaaPoista
  5. Sori Satu, mutta se valionarvoon oikeuttava H olis saatava yli 2-vuotiaana, eli avoimesta luokasta (tai käyttöluokasta tai veteraaniluokasta). Helposti napsahtaa muutaman vuoden kuluttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miimi, kennelliiton valionarvosäännössä (tullut voimaan 2012) ikäraja on 15 kk, paitsi vepessä (24 kk). KVA-kohdassa lukee 15 kk, mutta palveluskoirakokeiden kohdalla ikärajasta ei puhuta. Otetaan siis ensin ne valionarvot, joihin tuo meidän näyttelytulos riittää ;)

      Poista
  6. Onnea mehtämiehen sertistä! Elämyksellisen miljöön kuvauskin sopii etuliitteeseen. ;) Voi hirvitys, meillä on vielä edessä tuollainen.

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Eeva! Meille taisi olla paras hetki nyt, kun Viiru oli yli 15 kk mutta muutamaa päivää vailla kaksivuotias ja pääsi vielä nuorten luokkaan. Nyt ei käy ainakaan niin kuin mehtämies-Topille, joka ei päässyt edes kilpailemaan mejän voittajaluokassa, kun näyttelytulos puuttui (T olisi riittänyt...). Onnea sitten, kun menette!

    VastaaPoista