Viirun eilisiltaisen kampaamisen ja pesun tulokset olivat melko katastrofaaliset: joissain kohti pörröä, toisaalla melkein kalju ja kolmannessa paikassa harmahtavaa irtoamassa olevaa karvaa. Jäi toki jäljelle nättiä kiiltävääkin turkkia. Ja minusta Viiru on aina kaunis. Miimi lupasi vielä siistiä Virsulia.
Kävimme PoKS:n mätsärissä harjoittelemassa ensi viikonlopun Kajaanin koitosta varten. Osallistujia oli paljon, ja lämpimässä pienehkössä hallissa oli tiivis tunnelma. Onneksi tuomari Pia Takkunen oli tehokas. Ja muutenkin hyvä! Suureksi yllätyksekseni saimme nimittäin palkinnon. Viiru oli punaisten nuorten neljäs. Palkintopussi oli juuri sellainen kuin pitääkin: paljon herkkuja koiralle. Siihen nähden, että olemme viimeksi treenanneet näyttelykäyttäytymistä ja olleet mätsärissä tasan vuosi sitten, Viiru esiintyi mainiosti. Ihan lopussa Viiru ei enää pysynyt kunnolla seisomassa pitkää aikaa (tätä pitää harjoitella), mutta aluksi seisominenkin sujui hyvin. Juoksin melkein niin kovaa kuin persjaloilla pääsin liukkaahkolla pohjalla. Ilokseni Viiru ei ruvennut hyppimään.
Odotteluajat Viiru oli rauhallisesti. Kyllä Vipstaakin kanssa on helppoa ja mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti