Vastaus Eevan haasteseen

Eeva haastoi:
 
Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.
 
1.    Minkälainen tapahtuma oli ensimmäisen koirasi hankkiminen?

Hmm, ensimmäinen koira... Kun olin pieni, kotona oli paimenkoirasekoitus Roi. Kun olin isompi, lapsuudenkodissani oli beagle Pepi, joka oli aika paljon minun koirani. Nyt aikuisiälläni, kymmenisen vuotta sitten, hankittiin perheeseemme Topi. Topin oli tarkoitus olla kaikkien koira, mutta ehkä siitä on tullut eniten minun mussukkani. Topin lapsuudesta ja nuoruudesta kerrotaan Tolleri-lehden jutussa Elämää hullerin kanssa.

Ehkä Viiru on ensimmäinen oma koirani. Viiru on tullut nimenomaan minulle (harrastus)kaveriksi. Viirumaija oli melkein heräteostos. Menimme Susun kasvattajan luo pentuja katsomaan ja sosiaalistamaan, ja kuinka ollakaan Maija-pentu päätyi sitten lopulta minulle. Kaipasin jo nuorempaa koiraa Topin rinnalle kasvamaan, enkä tietenkään saanut Susun kanssa harrastaa. Olin aina pitänyt kovasti Viirun emästä Kiristä.

2. Miksi se on/ne ovat sitä rotua mitä ovat?

Minusta on kiva, että koiran kanssa voi harrastaa montaa eri lajia ja valita sitten lajikirjosta ne lajit, jotka kumpaakin (koiraa ja emäntää) eniten kiinnostavat. Viirua harkitessa ajattelin myös, että aussiet ovat terveempiä kuin tollerit. Mörkön sairastamista on ollut niin raastavaa seurata, että toivon kovasti tervettä koiraa. Muuten tolleri olisi tainnut olla ykkösvaihtoehto.

Mietin pitkään erittäin vakavasti flattia, mutta muut perheenjäsenet olivat enemmän aussietyttösen kannalla. Itsekin kallistuin aussien puoleen, koska tässäkin vertailussa ajattelin aussieiden olevan terveempiä (en tiedä, onko tämä totta). Lisäksi ajattelin, että joka tapauksessa haluan harrastaa agilitya, ja se laji sopii paremmin aussielle kuin flatille.

Haluan myös, että koiran ulkonäössä ei ole mitään liioiteltua, mieluisin on keskikokoinen koirakoira.

Kun Topia hankittiin, valitsimme rodun koirakirjojen perusteella: Tolleri tuntui sopivan kokoiselta ja mukavan luonteiselta, sen kerrottiin olevan lasten väsymätön leikkitoveri.

3. Miten päädyit harrastamaan sitä lajia/niitä lajeja mitä harrastat?

Lajit ovat Topin kanssa valittuja eli Topi on tykännyt niistä tosi paljon. Yleensäkin koiran kanssa harrastamiseen päädyimme Topin ongelmakäyttäytymisen vuoksi. Aluksi Topin oli tarkoitus olla ihan "kotikoira". (Ja nyt harrastaminen on riistäytynyt lapasesta ihan tykkänään...)
   
Agility kiinnosti Sirkkua ja minua jo etukäteen; en muista tarkemmin, miten siitä aluksi saimme tietoa. Vuoden odotimme pääsyä alkeiskurssille. Siellä tuntui heti, että tämä on meidän juttumme. Tosin jättiläismäisenä ongelmana oli tuolloin pelko Topin karkaamisesta radalta. Kisaamaan uskaltauduimme vasta pitkän ajan kuluttua. Nykyään minulle agility on minulle itselleni mitä parhainta ikääntymisen ja dementoitumisen vastalääkettä, ja täydellisen rentouttavaa.
  
Jäljestystä meille suositeltiin yhtenä apuna Topin nuoruusiän ongelmiin. Aluksi kokeilimme pk-jälkeä, sitten mejää. Mejässä ei tarvitse olla koira- eikä ihmissosiaalinen, joten laji sopi hyvin Topille. Koiran ei myöskään tarvitse olla tiukasti hallinnassa, vaan se saa toteuttaa nenänsä kutsua, joten laji sopii hyvin minulle. Topi on loistava nenänkäyttäjä, ja Viiru on perinyt taidon, vaikkei olekaan tolleri;) eikä epäsosiaalinen.

Vepeen hakeuduimme, koska Topi rakastaa uimista - ja koska vepessäkään ei tarvitse olla koirasosiaalinen. Tokokisoihin en ole ikinä kuvitellutkaan meneväni, koska en olisi pystynyt luottamaan siihen, että Topi ei lähde paikkamakuusta muiden kimppuun.
   
Pk-hakua kokeilimme Topin kanssa, kun olimme Sirkun ja Susun kuskeina aussieleirillä 2009. Se oli menoa kummallekin.
   
Viiru perii Topin lajeista ne, joista Viiru tykkää. Viiru on innokas nenänkäyttäjä, lupaaava hakukoiran alku.  Jäljestämisen opettelu on Viirun kanssa ihan vaiheessa. Vepeen Viiru on aika pieni ja kevyt, joten voi olla että tyydymme pelkkään uiskenteluun.  Agility on myös Viirun juttu, saa juosta kovaa ja leikkiä leluilla. Paimentaminen on kokeilematta.
  
4. Ensimmäinen menestyminen jossakin lajissa - mitä siitä hetkestä muistat?

Ollaanko me menestytty jossain lajissa?

Mejästä muistan, kun saimme ekan AVO1-tuloksen: Tulimme kaadolle, kuulin tuomarin sanovan "Kiitos" ja hoksasin että mitään muuta ei koko jäljestyksen aikana sanottukaan - tämän täytyi olla ykköstulos!

Pikku-Sirkku ja Topi saivat ensimmäisissä agilitykisoissaan 20.10.2007 ensimmäisessä startissaan nollan ja sijoittuivat kolmansiksi (ne kaksi parempaa olivatkin tulevia huippukoiria:). Hienoa oli myös, kun pitkän punnerruksen jälkeen saimme Topin kanssa kolmannen luvan kakkosista. Saara tuli Lappeenrannan kisoissa, kaukana kotoa, sanomaan: Ei yliaikaa!
 
5. Kuinka valmistaudut kisa- tai koepäivän aamuna?

Onkohan minulla mitään rutiineja? Olen kuitenkin kisannut niin vähän.  Yritän aina asettaa sellaisen tavoitteen, jonka voimme saavuttaa. Ettei tule paha mieli - tämä kun on vain harrastus, jonka on tarkoitus tuottaa iloa. Jos menemme Sirkun kanssa yhdessä agilitykisoihin, meillä on aina samanlaiset eväät: kalkkuna-salaati-juustosämpylät, täysmehupillimehut, Fazerin marjasuklaalevy.

6. Kuinka pitkälle olet matkustanut koiraharrastuksen vuoksi?

Pisimpiä matkoja oli retki oli Aussie Openiin viime syksynä Lohjalle. Ja ihan turha reissu - onneksi myös sukuloimme samalla. Sirkun kanssa käytiin Vöyrissä Vaasan lähellä nuorten agi-SM-kisoissa vuosia sitten, ja samoin Sirkun kanssa aussieleirillä Vaalassa. Aika pitkä matka on ollut myös Lappeenrannan agilitykisoihin - jos ottaa huomioon perillä radalla vietetyn ajan - joissa kaksi kertaa kävimme Topin kanssa.

7. Miten kuvailisit koirasi toimintakykyä tai suoritusvarmuutta koetilanteissa?

Luonnetesti kertoo Topista aika paljon: hermorakenne -2, toimintakyky -2 ja kovuus -2. Noihin numeroihin nähden Topsukka on aika toimintakykyinen ja varma;) Varmuus myös lisäntyy iän karttumisen ja kuulon menetyksen myötä. Viipovaapo vaikuttaa ihan erilaiselta. Se tuntuu keskittyvän omaan tekemiseensä täysillä. Aika näyttää.

8. Miten palkkaat koirasi onnistumisista? 

Toisinaan kuulemma mätkin Topia päähän tai läiskin lapoihin, ja Topi on onneton. Tarkoitukseni on kuitenkin taputtaa Topsukkaa kiitokseksi. Topin paras palkka on namirasia = pieni pakasterasia, jossa on milloin mitäkin herkkua. Tämä toimii kaikissa lajeissa. Mitään erityistä kokeessamenestymisbiletystä meillä ei ole, kun ei ole sitä menestystäkään. Viiru tykkää sekä leikistä että syömisestä ja olen vaihdellut ruoka- ja lelupalkkaa. Viirua voi palkata myös kehumalla ja hyväilemällä, mikä siis Topista on ihan kamalaa!

9. Millaisissa tilanteissa olet säikähtänyt koirasi tai koiriesi vuoksi?

Viimeksi säikähdin Topin vuoksi varmaan alkuvuodesta, kun sen oli vaikea nousta makuulta ylös. Tuntui, että se on vakavasti sairas. Viirun vuoksi olen säikähtänyt lähimetsässä, kun se juoksee täyttä vauhtia kohti minua karkuun sakemannia. Siitäkin selvittiin säikähdyksellä.

10. Pari koirasi/koiriesi erikoista tapaa?

Topilla on monenlaisia kerjäysmaneereja: pää syliin, tuoksuminen, röhkiminen, tuijotus. On myös tosi huvittavaa, kun se yrittää saada namia tekemällä kolmea temppua yhtaikaa: pussaamalla, peruuttamalla ja haukkumalla. Viiru on hyvin oma-aloitteinen rapsutusten kerjääjä: se asettuu sopivaan asentoon käden päälle tai läheisyyteen, huitoo tassulla kättää oikeaan rapsutuspaikkan, ja jos tämäkään ei auta, se ottaa käden suuhunsa ja asemoi sen oikein.

11. Miten hemmottelet koiraasi/koiriasi?

Kuulemma koko ajan ja ihan liikaa. Topi tykkää vain raikkaasta vedestä, ja sille lasken veden valumaan pesualtaaseen, jotta se voi juoda suoraan hanasta ihan tuoretta vettä. Topi on myös tarkka siitä, että vuode (=oma viltti) on sijattu juuri oikein. Viirua hemmottelen rapsuttelemalla ja ottamalla sohvalle viereen. Ei siis mitään erikoista.

En tiedä, onko blogillani haasteessa vaadittuja 11 lukijaa. Haastan vastaamaan kaikki halukkaat lukijani. Minusta Eevan kysymykset ovat niin kiinnostavia, että jatketaan niillä!