Keskiyön mejä

Mikä loistaa keskiyöllä pohjoiskarjalaisessa metsässä? a) Kiiltomato. b) Yömejässä jäljestävän tollerin silmät. c) Tollerin vainu. d) Kaikki edelliset.

Kävimme keskipäivällä vetämässä jäljet ja keskiyöllä ajamassa ne. Nenää käyttivät Nuusku ja Rapsu, Josi sekä Topi. Topin jälki ei sisältänyt mitään kommervenkkeja, Topi nimittäin ainakin nuorempana pelkäsi pimeää. Tosin nenätöissä Topi ei taida pelätä juuri mitään, ja tähän aikaan kesästä yöllä on enintään hämärää. Porukassa minuakaan ei pelottanut;) Topin jälki oli avoimen luokan mallinen, 100  x 100 x 100 metriä, makaukset vain kulmissa.  Muiden jäljet olivat vaihtelevampia.

Topi lähti tyytyväisenä hieman ennen keskiyötä reissuun ja hyppäsi omalla jäljestysvuorollaan innokkaasti autosta. Ei siis tarvinnut herätellä. Intoa ei kuitenkaan ollut liikaa - jarruttaa piti mutta hirveä hökellys puuttui. Ensimmäisen kulman Topi oikaisi, ja makaus jäi huomaamatta. Seuraavalla jarrutin enemmän, ja Topi palasi makaukselle. Mutta sitten tietysti piti hieman pyöriskellä ja etsiä jäljen jatkoa. Kaatoa Topi tutki oikein huolellisesti mutta ei kierinyt sorkan päällä. Lisäpalkaksi Topi nassutti savujuuston palasia. Olimme oikein tyytyväisiä!

Täytyy tehdä Topille seuraavaksi jälki, jossa on katko. Arveluni nimittäin on, että Topi pitää tossujäljelle ripoteltuja nameja tai vedettyä verta vain häiriönä. Katkolla nähtäisiin, seuraako se muina miehinä jäljentekijöiden jälkiä vai yrittääkö se etsiä veretystä.

Yömejä oli ihan parhaita kesätapahtumia. Viimeistään ensi kesänä uudestaan, miksei jo aiemmin.