Pelkäämättömille

Tänään maanantaiset hakuharkat olivat raunioilla. Tuttu paikka Viirulle viime marraskuun rainiokoirakurssilta sekä tältä kesältä yksistä pelastuskoiraharkoista. Saako sanoa, että Viiru oli ilmiömäinen?

Radan alussa oli useampi roskis kumollaan. Yhdestä niistä Viiru löysi ukon. Seuraava uhri oli tiilikasan keskellä betoniputkessa kansi päällä. Kolmas oli... enpä tiedäkään. Viiru kävi itsekseen etsimässä kolmosukon sillä välin, kun piiloonsa juuttunutta kakkosmaalimiestä autettiin pois ja kun minä persjaloillani lyllersin tiili- ym. kasoissa Viirun perässä. Löysin koiran, ja kohta myös kolmosukon. Luulin, ettei Aino ollut ehtinyt vielä piiloutua, mutta hänpä oli jo löytynyt. Riitta meni vielä neloseksi metsäalueen reunaan kaapelikelan sisään. Kun Viiru sai hajun, se lähes kääntyi ilmassa ja syöksyi kelalle.

Mitä opimme? Kolmosukon olisi käynyt oikeasti huonosti, kun Viiru löysi hänet ihan salaa. Mitä tarvitaan? Ilmaisu!

Viikonloppuna pidettiin JoVen vepekokeet. Myöhään ilmoitettu Susu ei ehtinyt saada sove-paikkaa, mutta Topi olisi mahtunut lauantaille (koe jäi vajaaksi). Osallistumisessa olisi ollut turhan paljon kaikenlaista säätämistä, mutta hieman harmittaa. Lohdukseni sain viimein skannattua viime-elokuisen Karjalaisen jutun 20.8.2011 pidetystä vepekokeesta. Ainakin vepemannekiinien kuva näkyy. Kunhan Sirkku tulee kotiin, ehkä saamme luettavankin version. Blogikertomus on täällä - eläkkeelle jäätiin;)