Keskiviikkona pidimme pienet omatekoiset ilmaisutreenit Jamiskalla avoimella kankaalla. Mukana oli myös Nuusku. Työnjako oli ukoille epäsuhtainen, koska Heidi joutui ukkoilemaan meidän kolmelle koirallemme. Topi oli asiallisesti sanottuna liian korkeassa vireessä eli aivot olivat narikassa, kun tää on niin makeeta hommaa! Ensimmäisen ukon rullan Topi pudotti tultuaan sivulle istumaan. Kun en hyväksynyt tätä, Topsukka noukki rullan ja juoksi takaisin ukolle. Ja sitten takaisin keskilinjalle, ja sitten näytölle. Muut kolme ilmaisua taisivat mennä siistimmin.
Koska alunperin sovin nämä treenit Viirun vuoksi, myös Viipolle laitettiin kaksi ukkoa. Vaikka pitämistreenit ovat vielä kesken. Ensimmäisen rullan Viiru toi vauhdilla (eihän se kiidä rullaa palauttamaan vaan leikkimään) ja lähti näytölle hyvin. Toisella ukolla kaava rikkoutui, kun pissahätä yllätti. Rulla kirposi suusta, ja lähetin Viirun uudelleen. Toinenkaan rulla ei tullut perille asti, mutta lähetin Viirun kuitenkin palkattavaksi. Tästä emme siis oppineet mitään, ainakaan hyödyllistä. Tai siihen tuli varmistus, että pitämisharjoitukset eivät ainakaan ole saaneet Viirua inhoamaan pitämistä ja rullia - vaan aivan päinvastoin.
Lenkin jälkeen Mörkökin etsi kaksi eksynyttä: ensimmäinen oli piiloutuva haamu ja toinen melkoisen pimeä. Mörkönkin treeniä voisi huomattavasti vaikeuttaa, kunhan ensin vain muistuttelee, mitä ollaan tekemässä (= ukolla on herkkuja).
Vepessä Topi ei toheltanut vaan teki hienosti. Paikalla oli kisakuntoa viimeistelemässä paljon porukkaa ja kaksi venettä käytössä, joten saimme ensimmäistä kertaa kokeiltua avoimen luokan liikettä 1. Uinti ja veneen nouto 50 m. Liikkeen oikean suorituksen voi lukea JoVen sivuilta. Me teimme helpotetun version lyhyemmältä matkalta. Sirkku meni Topin kanssa kauempana olevaan veneeseen, ja minä näin rannalle. Toisessa, lähempänä rantaa olevassa veneessä olivat kouluttajakonkarit Heli ja Mari. Mari heitti irtonaisen köyden veteen, Sirkku päästi Topin lähtemään. Köysi ja koira päätyivät rannalle tolppien väliin. Liike toistettiin niin, että Mari roikkui köyden päässä eli Topi hinasi veneen rantaan. Tämä hyvä!
Toisena liikkeenä Topi teki sitä iänikuista vientiä. Puh! En edes tiennyt, että vepekokeessa on mitään jännittämistä ennen kuin Topi suoritti viennin kieriskelemällä rantahiekassa vientiesineen päällä. Yksi toisto tehtiin, ja niin, että vietävänä oli oma köydenpätkä, palkka oli rannalla, josta heitin sen paluumatkalle. Harvoin ryhmässämme treenaava ihmetteli pahoillaan Sirkulle: Miksei kukaan kehu Topia? Parempi ehkä olisi siis imagon vuoksi höpötellä koiralle;) Toisinaan erehdyn taputtelemaan Topia onnistuneen suorituksen jälkeen - ja siitä Topi näyttää kuulemma kärsivän kovasti...
Pitäisikö kuitenkin mennä vielä kokeeseen? Ja ensi kesänä avoimeen luokkaan?
Viiru tuli juoksentelemaan ja uiskentelemaan rannalle siksi aikaa, kun pakkasimme vermeet kärryyn. Eipä tullut taaskaan viekas Vipstaaki hakemaan minulta keppiä vedestä. Katsotaan, mitä tehdään, kun Viiru pääsee taas loppukesästä Susun paikalle treenaamaan - vai tehdäänkö mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti