Kulkee omia polkujaan

Patchcoat-leiriä vietettiin Kaavilla Raukun leirikeskuksessa keskiviikkoillasta sunnuntaiaamupäivään 27.6. - 1.7. Tänä vuonna tarkoitukseni oli yöpyäkin leirillä, mutta valvoin kaksi yötä mökissä allergiaoireiden kanssa ja nukuin kaksi yötä kotona. Näin jaksoi hyvin:) Tänä vuonna oli leirillä mukana vain Viiru.

Leirillä koulutti pk-hakua Samuli Juntto ja tottista/tokoa Teija Juntto. Olimme ilmoittauneet vain hakuun mutta ainoat kuvat Viirusta ovat tokoesteellä. Tuonnempana selviää, miksi.

Keskiviikkoilta sujui majoittumisen ja yleisen seurustelun merkeissä.

Torstai: iloista löytämistä ja pudottelua

Torstaiaamuna meillä oli Sampan ensimmäinen hakutreeni. Kokeilin samaa tyyliä kuin viime treeneissä kotimetsässä: irtorullailmaisu, ukot takarajalla helposti löydettävissä, koiralle esteetön kulkureitti keskinlinjalle. Tulos: hauskaa oli mutta yksikään rulla ei päätynyt käteen asti. Korjaus: Ilmaisukuvion treenausta kentällä.

Iltapäivällä menimme Hilkan, Kiri-äidin ja Valo-siskon kanssa etsimään esineitä: esineruutu, tarkkuusetsintä ja pudotetun esineen hakeminen. Kiri siis teki näitä  kaikkia, Viiru tyytyi "esinejanoihin" esineruudun sisällä ja tarkkuusetsinnän ihmettelemiseen. Viiru katseli, miten Hilkka vei esineen esineruutuun - hyvin tarkkaan Viiru seurasi myös, miten "ukko" poistui metsästä. Silmälasikotelo ei kelvannut Viirulle noudettavaksi, mutta sormikas kylläkin. Tarkkuusetsinnässä merkittiin pieni alue, ja Hilkka piilotti sinne ensin euron kolikon, sitten Prisman kärrypantin. Euro ei meinannut löytyä aluksi millään, mutta onneksi Kiri lopulta ilmaisi sen. Viiru ei oikein hokannut, mitä pitäisi etsiä - saati ilmaista - mutta innokkaasti se kuopsutteli sammalia;)

 Perjantai: Rullia, rallya ja eka kisastartti

Aamupäivällä harjoittelimme ilmaisukuviota kentällä Maijan ja Vertti-veljen sekä Sirkun ja Susun kanssa. Kentällä rulla ei pudonnut, vaan Viiru syöksyi rulla suussa minun luokseni. Minusta alkaa vaikuttaa siltä, että Viiru osaa kyllä rullakuvion, ja mikä tärkeää, se tekee kaikki osiot innokkaasti: lähtee epäröimättä ukolle, tuo rullan minulle (tai jonnekin sinnepäin) iloisesti, säntää näytölle vauhdilla.

Iltapäivällä päästiin metsään, ja kokeilimme samaa treeniä kuin edellisenä päivänä. Ekalla ukolla rulla putosi matkalla, muilla keskilinjalla. Edellisenä päivänä sain palautteen, että minun pitää etukäteen päättää, mitä hyväksyn ilmaisuksi, mitä en. Hyväksyin pudottamisen keskilinjalle mutta en metsään. Yhdelle ukolle Viiru siis piti lähettää useamman kerran. Sama tulos kuin edellisenä päivänä: hauskaa oli mutta rulla putoili. Korjaus: Ilmaisu pois metsästä ja suorapalkka takaisin. Tottiskentälle opettelemaan noutoa.

Jäimme Raukkuun vielä illaksi, koska luvassa oli mölli-rally-toko-kisa. Voi kun Topsukka olisi ollut mukana! Tämä olikin Virsulin ensimmäinen kisastartti. Kivasti meni ja sijoitus oli 7/23. Hyvä Viiru!

Lauantai: Etsin ihan oikeasti ukkoja ja esineitä

Lauantaiaamuna startattiin taas metsään. Koska palasimme suorapalkkaan, ajattelin että voimme tehdä vaikeampaa etsintää. Jee! Viirulla oli haamu, pimeä, pimeä, haamu. Myös haamut menivät piiloon, ensimmäinen umppariin kevythäkkiin. Eka pisto oli suora. Toiselle ukolle lähtemistä häiritsi se, että Viiru oli nähnyt kolmosukon hippailevan piilolleen, ja Viipotti harkitsi keskilinjan toiselle puolelle lähtemistä. Kutsulla palasi keskilinjan oikealle puolelle - mutta ei kuitenkaan luokse. Minusta näytti, että koira sai hajun maalimiehestä juuri silloin enkä kutsunut sitä kovempaa. Kolmonen oli piilossa kaatuneen kuusen alla, sinne Viiru viipotti suoraan. Viiru näki haamunelosen mutta ajatui kuitenkin liikaa oikealle. Pisto ei siis ollut suora mutta etsintä oli hyvä. Minusta Viiru on siis ihan huipputaitava, keskittymiskykyinen ja rohkea! Mutta palaute kaikkinensa: Tottiskentälle ja nouto kuntoon!


Iltapäivällä etsittiin jälleen esineitä, nyt Sirkun ja Susun sekä Biancan ja Linan kanssa. Viiru teki ensin "näköpudotusjanoja". Tauon jälkeen halusin vielä kokeilla, etsisikö pikku neropatti esineen, jonka viemistä se ei ollut nähnyt. Esineelle vei kuitenkin minun jälkieni hajujana. Viiru etsi - eikä edes ihmetellyt, eikö täällä olekaan ukkoa. 

Sunnuntai: Totellaan

Olin tottelevainen ja suuntasimme tottiskentälle. Vaihdoimme Marin ja Kidan kanssa hakuharkan tottistreeniin. Tytti neuvoi pitämisen opettamisessa, ja keskustelimme siitä, onko sataprosenttista luoksetuloa olemassa (sataprosenttinen paikkamakuu kuulemma on, mutta silloin koira ei ole enää elossa). Ohjeita noutoon ja pitämiseen on monenlaisia, ja nyt minun täytyy miettiä, miten jatkan. Metsässä mennään suorapalkalla.

Neuvonnan jälkeen toko/tottisttreenissä oli vuorossa temppurata. Minulle kävi siis hyvä säkä. Radalla oli liikkeitä eri tokoluokista ja myös jotain ihan muuta. Radalla oli:

1. paikallamakuu yleisön huudellessa Istu!-käskyjä, 
2. etutassut pesuvadin päällä pyöriminen, 
3. merkin kiertäminen ja sen taakse istuminen, 
4. noutokapulan poiminen, hyppääminen ja ruutuun juokseminen (Viiru kantoi hakurullaa), 
5. nakkiämpärin ohittaminen, 
6. "lautojen" väliin seisominen ja maahanmeno, 
7. mehutölkin kiertäminen, 
8. liikkeestä seisominen (Viiru vain seisoi) ja 
9. lopuksi tyhjän limupullon noutaminen. 

Tällaisesta tokosta minä tykkään!

Edellisenä päivänä metsässä neuvottiin minua, miten tokoon voi motivoida itseään:

• voi palkita itsensä imuroinnista tokotreenillä
• voi palkita itsensä tokotreenistä imuroinnilla
• voi  treenata tokoa sen sijaan että imuroisi.

Paras tapa oli kuitenkin sunnuntaina käytetty: sain palkaksi tokotreenistä sen, että Sirkku imuroi meidän mökkimme:)

Viiru tapasi leirillä paljon muita koiria, mutta tietysti rakkaat tutut sukulaiset olivat parhaita; Unski, Pami, Kiri, Viia, Valo, Jatsi ja Hippa. Pojista Viiru oli kiinnostunut mutta ei tykännyt siitä, että heti tulivat lähelle. Viirun pitää saada lähestyä itse. Enemän Viiru kuitenkin vaikuttaa minusta itsenäiseltä tutkijalta kuin kimpassa hengailijalta. Sama oli näkyvissä jo viime kesän leirillä. Joku (tai jotkut) sanoi Viirua suloiseksi. Hassua, minulle se tulee lähes viimeiseksi mieleen. Minusta Viiru on pikkuinen Camel boots -tyttö, joka kulkee omia polkujaan.