Miimin luona aussietreffeillä oli useampi sukupolvi Patchcoat-koiria ja pari wannabe-tapausta: Viirun Pami-mummi, Jatsi-isotäti, Hippa-täti, Viia-sisko, Arra-tytär ja Petja-poika. Mukana hengasivat Nessa-tolleri ja Piki. Pikiä piti välillä huomautella pentujen nokkimisesta, mutta muuten mentiin sovussa. Sää oli maaliskuisen aurinkoinen ja keväinen. Olipa mukava lenkki ja kahvittelu! Kaikkein kivointa oli, että Arra ja Petja olivat niin reippaita, avoimia ja iloisia. Mutta onneksi kumpikaan ei näytä perineen äitinsä Dumbo-korvia. Ehkä saamme kuvia myöhemmin.
Kotimatkalla koukattiin hallin kautta: keppitreeniä kummallekin namiloppupalkalla. Viirulla suljettu kulma alkoi tökkiä, kun lähetin neljätta keppiä kauempaa (kulma oli aika jyrkkä). Kokeillaas ohjureita. Ihan ketterästi alle 50 sentin säkäinen koira hyppää kuuden ohjurin yli yhdessä keppivälissä. Kokeillaas kosketusalustaa keppien päässä. Toimii. Otetaan pois, ja yritetään uudelleen neljännen-viidennen kepin kohdalta. Viiru menee oikein sisään, mutta rouva jäykkäselkä ei taivu toisen kepin taakse - ja kun siinä äsken oli se inha ohjuri, jota piti väistellä. Lopuksi saatiin pari onnistumista. Jatketaan siis lähetyksiä suljettuun kulmaan viidennen kepin kohdalta. Ja jotenkin pitäisi Viirun ajatus saada sinne keppeihin eikä minuun.
Viirun avokulmat onnistuivat yllättäväkin hyvin. Jatketaan kolmannen kepin kohdalta. Samalla tulee treenattua itsenäistä kepitystä ohjaajan sijainnista riippumatta.
Piki edistyi taas nopeasti. Keppejä oli nyt kahdeksan. Kaksi ohjuria otin välillä pois, ja yhden nostin ihan ylös. Ilman apulaista vauhti vain on aika hidas, kun palkkaa ei voi pitää suoraan tarjolla.
Puomi oli jostain syystä ala-asennossaan. Viiru muisteli pysähtymistä kosketusalustalle ja loppuun asti juoksemista, vaikka jäin taakse. Kun kerran puomi oli matalalla, Scarlett päätti kokeilla Pikinkin kanssa kokonaista puomia. Sehän oli Pikistä kivaa eikä pelottanut yhtään, mutta kosketusalustalle pysähtyminen ei onnistunut koko puomin mittaisesta vauhdista etenkään, kun jäin jälkeen. Jatkamme pysähtymistreenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti