Perjantaina töistä lähtiessä ei ollut pimeää, ja talitiainen lauloi. Myös lauantaina paistoi aurinko - pitkästä aikaa. Aurinko ja tuuli ei oo mikään huuli, on jäänyt mieleen ydinvoiman vastaisista mielenosoituksista1980-luvulla. Piti lähteä mökille valoilmiöitä ihmettelemään. Tuuli navakasti, mutta suojaisissa paikoissa tuli ihan lämmin.
 |
| Kohti valoa käyn (mutta käskin kuitenkin koirat tielle istumaan). |
Piksu on hassu. Mökissä sisällä pitää yrittää riehua ja härkkiä Viirua niin että rauhallisempikin meinaa hermostua, pihalla riehua kuin heikkopäinen, mutta kun lähdetään lenkille, Pikseli hipsii polvitaipeessa. Maailma on vaaroja täynnä, ja on tarpeen pysytellä lähellä puolustajia.
 |
| Pienten tyttöjen pitkät varjot |
Keskiviikkona tokoiltiin ensi kertaa Poksin laajennetussa hallissa. Kyllä oli tokolle tilaa, ja peilikin :) Treeniryhmä on lähes ennallaan. Viereisellä kentällä kulki äänekäs agilitytreeni. Nämä kotihallissa häiriöön tottuneet namihaukat eivät lotkauttaneet korvaansakaan. Kumpikin kertaili taas ohjatun noudon suuntia namikupeilla, ja nyt on aika siirtyä eteenpäin. Pikseli osaa vihdoin seurata jonkinmoisen matkan jotenkin ilman mitään apuja myös hallissa - nyt olen kiitollinen - vaikeuksia ajattelen Scarlett O'Haran tavoin vasta huomenna. Samoin Pikseli tulee kapulan kanssa luokse silittelypalkalle myös hallissa - näitäkin vaikeuksia ajattelen vasta huomenna. Viirun tunnarinkin uskaltanee pian palauttaa kimppatreeniin. Viirun seisomisen sisältävät kaukot ovat edistyneet hitaasti, koska niiden treenaaminen ahdistaa minua. Paikkamakuuseen osallistui kumpikin omassa setissään. Viirun maahanmeno kaipaa edelleen suoruutta (samoin peruutus). Pikin uskaltaisi jättää itsekseenkin.
Yhtään ei huvita ilmoittautua mihinkään kokeeseen. Jospa yhdet aksakisat saisi käytyä ennen senioreiden SM-kisoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti