Lost in translation

Viikko sitten sunnuntaina vietimme laatuaikaa keskenämme hallilla ja Pärnävaaran latupohjalla, jonka ystävällinen latukoneen kuljettaja avaa koirien ulkoilutusreitiksi.

Kivituhkan keisarinnat

Keskiviikkona alkoi Lukkarisen Marin koulutus Hulda-hallissa. Olipa kivaa! Sain ottaa molemmat koirat, koska yksi treenikavereista perui. Viiru teki rataa pitkästä aikaa ja osasi vieläkin kaikenlaista. Hyvin meni, taitava koira. (Mutta ei kontakteja osannut.) Pikin kanssa ei kovin pitkää pätkää päästy tekemään. Jouduttiin harjoittelemaan uudenlaista rengasta. Poraamisen äänet hermostuttivat Pikiä. Lopuksi harjoitelttin vinoon hypyn yli minun suuntaani hyppäämistä (minähän olin silloin jo irronnut kauas) - kuten saksalaisessa tehdään. Sain molemmille koirille paikan Kataisten koulutukseen, joka on PoKS:n hallilla kerran kuussa. Maaliskuun treenin myin pois, koska 18.3. on seniorien SM-kisa Kuopiossa.

Puhdistaudumme puuterilumessa

Tänään oli molempien agilitytreenivuoro. Viiru ei mahtunutkaan Pikin mölliryhmään, joten otin Viirulle paikan omatoimiryhmään samana iltana myöhemmin. Tänäänpä kuitenkin mahtuivat samaan ryhmään, koska kaikki muut Pikin ryhmäläiset peruivat. Elisa piti meille ihan yksityistreenit. Piki eteni jo yhdeksään keppiin ja kaksi ohjuria poistettiin muutaman toiston ajaksi. Hyppyneliössä tehtiin välistävetoja ja takaakiertoja+päällejuoksuja. Viirun kanssa meni kuin vettä vain, mutta yllättävästi toisessa setissä myös Pikin kanssa kulki sujuvasti kaikki muu paitsi takaakierrot+päällejuoksut vasemmalle.

Leikitäänkö?

Tokossa Viirun tunnaria on harjoiteltu sitkeästi, tosin aika monet ryhmätreenit ovat jääneet väliin eri syistä. Ohjatun suuntia on tehty, ja metallikapulan noutoa. Oikeastaan kaikkea muuta tarpeellista paitsi kaukoja on harjoiteltu.

Mökillä nautimme lumesta ja pimeydestä.

Eilen oli Viirun synttäri, ja unohdin sen taas. Mutta eipä se Viirua haitannut. Lapsilta ja muilta sukulaisilta tuli onnitteluja.

Silmien kirkkaus ei ole palautunut äitiyden jäljiltä.

Otsikosta aasinsiltaan: Pikin ja Viirun vuorovaikutus on palautunut ihan ennalleen Viirun äitiysloman jälkeen. Kun Viiru palasi, olin valmistautunut siihen, että Piki yrittäisi pomotella ja omistella. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan ensimmäiset pari päivää Piki käveli pitkin seinän vieriä ja väisteli Viirua. Miten Viiru viesti täysin rauhanomaisesti ja ihmiselle huomaamattomasti? Muutenkin olen Viirusta miettinyt, olemmeko ikinä nähneet sitä häntä koipien välissä. En muista.