Vetinen viikoloppu

Poutaisen ja kuivan kevään katkaisi vuorokauden kestänyt rankka sade. Lauantai-iltapäivän zombeilin kurapuku yllä pk-tottiksen henkilöryhmässä. Sade varmaan vaikutti koirakoiden suorituksiin (ties kuinka mones vaatekerta kilpailijoilla oli jo käytössä), ja läheskään kaikki tottikset tuskin aiheuttivat  rimakauhua katsojissa.

Olin ymmärtänyt, että tottis on aamusta, mutta se päättyikin vasta neljältä iltapäivällä. Kiireesti kotiin, Piki itärajan traktorin kyytiin ja porhallus Kittteelle. Kivaa oli Pikselin juoksennella Seena-emän, Noola-siskon ja Laku-veljen kanssa vihreillä märillä pelloilla.

Yksikään kuva ei onnistunut, ja jokaisessa koirat näyttävät lähinnä piestyiltä.

Juokseminen oli kivempaa

Sunnuntaina sateessa seisominen vaihtui auringossa istuskeluksi, mutta kastuimme kuitenkin. Olimme harjoituskoirakoina JoVen koulutusohjaaja- ja koetoimitsijakurssilaisille. Takaisin bisnekseen monen vuoden tauon jälkeen. Hyvä, että oli lämmin; en esimerkiksi muistanut ottaa loimia mukaan, pyyhkeitä sentään. Enkä namirasioita, joilla aikanaan Topia palkattiin. Onneksi Katja lainasi.

Ajattelin, että Piki ja Viiru ovat antoisia harjoituskappaleita. Kumpikaan ei osaa vepeä, mutta ovat luonteiltaan erilaisia uudessa tilanteessa ja uusien ihmisten kanssa. Monelle opiskelijoista oli selvästikin uutta pidättyväisen koiran kanssa toimiminen.

Piki edistyi taas nopeasti. Alun kouluttajalle haukkumisesta edettiin vaiheittain siihen, että Piki oli kahden kouluttajan kanssa veneessä uimasyvyydessä, hyppäsi sieltä ja ui luokseni. Siinähän se on, SOVEn ja ALOn veneestä hyppy. Täytyy tunnustaa, että lounastauolla salaa hieman harjoiteltiin tutuimman kouluttajan kanssa. Jatkosuositukset: lisää varmuutta saman mukavan tyypin avustaessa. Nyt ei sitten Tanjan tarvitse miettiä kesäsuunnitelmiaan ;)

Piki sai myös samalla suoritettua vepen alkeiskurssin uimataidon testauksen, joten nyt kurssille pääsy on varmaa.

Viiru ajeli veneellä usean kymmenen (?) metrin päähän ja ui sieltä rantaan. Jatkosuositus: hetsaamalla lisää vauhtia (oli vauhti nytkin hyvä). Toisessa setissä ajattelin ottaa veneen haun alkeita. Suunnitelma A oli, että Viiru hakee veneestä köydenpätkän, ja plan B:ssa haettava olisikin namirasia. A-versio onnistui yli odotusten. Tauon hurvittelusssa Viirulle oli vähän  haasteellista hakea uimasyvyyteen viskattu wubba, mutta kun oikein ruvetaan hommiin, voi ihan hyvin polskia veneelle hakemaan köyden. Viiru jopa veti veneen maihin alle metrin matkalta. Ehkä se köydenpätkä oli spesiaali, tavoiteltava arvoesine. Jatkosuositukset: ei enää köyden heittoa vaan pelkkä haku, vastuksen lisääminen.

Palautteena koirista tuli, että Viirulla on taistelutahtoa ja Piki on hyvin hallinnassa... Hmm...

Tosi mukava vepenostalgiapäivä, mutta en vieläkään tiedä, haluanko taas harrastaa vepeä. Eiköhän se Pikin alkeiskurssilla selviä.