Talismaani ja tunari Savonmualla

Tämä Kuopion kisareissu ei ollut niin katastrofaalinen kuin Kurkimäen keikka huhtikuussa, vaikka nytkin saaliina oli vain hyllyjä. Jotain hyötyä meistäkin: Viiru oli matkaseuralaiselle onnea tuova talismaani. Talismaanin omat radat törttöili jälleen kerran oma tunaroiva ohjaaja. 

Pokka sai SERT-A:n

Ekan agilityradan tuomaroi Henri Luomala, ja loput (hypäri ja agilityrata) Seppo Savikko. Radat olivat vallan mukavia, ohjausta ja vauhtia (ja sitten se ohjaus unohtui). Lisäksi varsinkin jälkimmäinen tuomari oli niin ystävällinen ja hymyileväinen, että omat törttöilytkin huvittivat vain entistä enemmän. Suurin osa virheistä johtui keskittymisen herpaantumisesta - koko ajan olisi pitänyt ohjata, pyh! Ja loppuun asti.

Huomioita:

• Radat olivat jotenkin opettavaisia, paljon oli kohtia, joista sai tuumata: jännää, en ole tämmöistä ennen nähnyt.
• Pehmeähkö hiekkapohja ja 60 sentin rimat tuottivat monille koirille vaikeuksia. Viiru haparoi yhden hypyn, ja itsellekin piti vaihtaa jalkaan kesäkisakengät, kun tuntui hiekka niin upottavan.
• Yllätyksekseni Viiru oli niin kuuliainen, että sen kutsumiseen suoralta reitiltä putkesta putkeen ei tarvitse karjua keuhkojen perältä.
• Saksalaisessa ja samanlaisessa takaakiertojutussa, jossa ei tehdä puolenvaihtoa, yleensä kannattaa vetää koira riman yli (tämähän nähtiin jo edellisissä ohjatuissa treeneissä). 
• Kahdelta viimeiseltä radalta tuli keppien aloitusvirhe - pitää miettiä tarkemmin, miksi. Kulmat eivät olleet vaikeita. Ihan kuin Viiru ei olisi havainnut koko keppejä. Olin edessä?
• Ainakin kaksi hypyn ohitusta tuli puuttuvan ohjauksen vuoksi. 
• Kontaktit olivat ok.
• Jokaisen radoista voi aloittaa pakkovalssilla, ja näin myös teimme. Ja jokainen kerta onnistui.
• Viiru ja Pokka ovat mainiot vähäeleiset matkakumppanit. Rentouttavaa.

Lopuksi syötiin mustikkapiirakat ja aussiet kävivät uimassa. Kiva reissu, vaikka kovasti väsyttikin. Onneksi Kuopiossa oli satanut yöllä, niin pölyä ei ollut niin paljon.