Pyöritystä, helatorstain heleyttä ja pehmeä lasku maastokauteen

Maanantaina Viiru kävi pehmittelemässä pienet jumit fyssarilla. Tiistaina oli notkea aksata. Rata olikin (kuin) meille tehty: siivekkeen ympäri pyöritystä ja vääriä putkenpäitä. Noissa pyörityksissä olennaiselta alkaa tuntua rytmitys, joka saa Viirun hidastamaan paremmin kuin suhinat - ainakin jos tehdään rataa pätkissä. Aika paljon pitäisi minun noita harjoitella ;) Mutta: kaikki onnistui.

Rata: Heidi Hirvasoja-Korkee

Kepeillä piti ottaa sivuttaisetäisyyttä, jotta ehti tyrkkäämään saksalaiseen - kun muuten ei voinut ennakoida, muuten jäivät kepit kesken. Saksalainen onnistui paremmin ja pääsin paremmin pois alta niin, että vedin Viirun riman yli. Alku oli meille vaikea: etäpakkovalssi kakkoselle niin, että ohjaaja oli okserin luona. Pari kertaa Viiru hyppäsi kakkosen väärältä puolelta. Kun vain kutsuin luokse ohjaamatta lainkaan, Viiru hyppäsi kakkosen oikein :)

Voiko ihanammin päivän enää alkaa?

Helatorstai vietettiin mökillä. Aamuisella veneretkellä tyynellä Herajärvellä ihasteltiin vesilintuja. Voiko tämän paremmin rentoutua?

Ihan tyyntä.

Vakavana ja rauhallisena veneessä.

Viiru hypähtelee veneessä laidalta toiselle, kokasta perään. Kerran se on pudonnut mutta ei ollut moksiskaan kylmästä kylvystä. Piki sen sijaan makoilee tai istuskelee rauhassa. Hyvä Piki!

Kohta Viiru taas putoaa veteen. Pikin venekäytös on moitteetonta.

Tänään meinasin aiheuttaa koirien välille riidan. Viirusta lähtee tukkoina karvaa, ja perskarvatkin ovat alkaneet takkuntua. Kun kampasin ja leikkelin niitä, vetäisin takusta liian kovaa, ja Viiru äännähti ja käännähti kättäni kohti. Piki syöksyi paikalle suojelemaan minua ja huomauttamaan Viirulle. Piki yritti muristen ja tunkien työntää Viirun pois luotani. Viiru väisti (taas kerran kiitän tuon koiran luonnetta). Luulen, että lopuksi sain vakuutettua, että olemme kaikki oikein hyviä kavereita - joista minä tietysti olen paras. 

Tuolla mökillä haukkuu koira.

Tokotreenit peruuntuivat taas, mutta onneksi oli parempaa tarjolla: pehmeä lasku (vai nousu?) maastokauteen. Huomenna ja ylihuomenna mennään lähes kylmiltään hakukoulutukseen, joten oli hyvä muistella, missä ne maastovermeet olivatkaan.

Viiru kokeili tarkkuusruutua ensimmäistä kertaa elämässään, tosin isommalla esineellä. Aika nopeasti Viiru hoksasi juonen ja piilotettu pikku rukkanen löytyi. Pikille Mari tallasi lyhyen suoran jäljen, jossa alussa oli namuja. Siinähän se on, elämän tarkoitus. Lopuksi vähän tottista: Viirun seuraaminen on korjaantunut ennalleen, ja nyt sitä voi parantaa. Mari auttoi noutojen vauhdin harjoittelussa.