Viirun, Viian, Pikin ja Miimin kanssa käytiin torstaina lenkillä. Pennut ovat tosi herttaisessa iässä, ja niiden kanssa voi jo seurustella. Tyttöpentu on tullut varsinkin mummoonsa ja tätiinsä: heti katollaan, kun joku alkaa rapsuttaa.
Agilitytreenit jäivät välistä työkiireiden vuoksi, ja perjantaihin mennessä hapotti jo aika tavalla. En jaksa lähteä mihinkään... mutta treenien ja lenkin jälkeen elämä taas hymyilee ja asiat luistavat. Tokossa tulikin vallan paljon onnistumisia. Ehkä naksuttelu on paras tapa opettaa ruutu? Tai kisoissahan sen vasta näkee. Mari neuvoi seuraamisessa, ja taas päästiin vähän eteenpäin: luopuminen (uusi asia??) ja kääntyminen Pikin eteen palkkaamaan. Kapulan pito sujui, ja nouto palautui jo lähelle. Loppukevennyksen luoksetulo hypyn yli suoraan sivulle oli täydellinen. Ehkä unohdan kokonaan sen eteentulon?
Lauantaille järkkäsin itselleni minuuttiaikataulun aamujumppineen ja venyttelyineen. Sitten kaivettin Pikin kanssa auto lumesta ja kolattiin renkaille urat ja suihkaistiin Nessa-tollerin kanssa lenkille. Piki ei vieläkään ihan uskaltautunut hippasille, vaikka Nessa vaikuttaa huippukivalta leikkikaverilta. Tollerit on ihania! Minnan mimmit kokoontuivat Joan hallille monitoimitreeneihin. Pikin kanssa tehtiin vähän seuraamista, mutta enimmäkseen agilityesteitä: keinu kolahteli taas vähän lisää ja keppejä oli vahingossa seitsemän. Häiriötä enemmän kuin riittävästi: Utu teki vieressä EVL:n hässäkkää. Kun oli appari paikalla, korjattiin viime lauantain mokia eli tehtiin 50 cm:n rimoilla hyppysuoraa eestaas niin, että oli palkkaaja kummassakin päässä. Kyllä se irtoaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti