Tunnaritunarit

Sen verran on ollut pakkasta, että sain aikaiseksi Viirulle tissinlämmittimen ja sille on ollut käyttöä. Mitähän tästä askartelubuumista vielä seuraa ennen joulua? Ensin kynttilät, sitten lämmitin.

Piki kävi agilityssa treenaamassa radanpätkiä ja puomia. Piki etäohjautuu lähdöissä aivan huippuhienosti - mutta sekään ei riitä, kun en ehdi jatkossa mukaan. En kuitenkaan lähde vielä siihen, että edestäohjausyrityksillä ja rääkymisagilityllä hidastaisin koiraa. Piki juoksi puomin ylösmenoa ja alasmenoa (pysäytys kosketusalustalle) sekä kaksi kertaa koko puomin. Eka kerta oli hieno, toisella Piki meinasi pudota, mutta ei kerinnyt säikähtää (kai) ja loppuun saatiin kunnon bileet.

Tokoiltu on hieman lähes joka päivä, joko hallissa tai kotona. Olemme jopa keskittyneet samoihin liikkeisiin useampana iltana: tunnariin ja peruuttamisen. Jo on kumma, kun hyvälle nenälle saa tunnarin opettamisesta tehtyä jotenkin vaikeaa. Kun taas Piki on sellainen supertaikanenä ja nenällä eläjä, että jopa tällaisen tunarin on vaikea munata Pikin tunnaria. Nyt pitäisi uskaltaa vielä keskittyä kaukoihinkin. Siinä on minulle samanlainen kynnys kuin Viirun seuruuttamisessa aikanaan. Pikin seuraamisessa riittäisi tässä vaiheessa sekin, että Pikseli jossain lähistöllä seilaisi.

Viiru n. 8-viikkoisena (kuva: Sirkku Kouki)

Viirun pennuista kaksi on jo muuttanut uuteen kotiin. Äiti ja lapsi ovat melkoiset kaksoisolennot, katsetta myöten.

Tytär samassa iässä (kuva: Jani Hiltunen)