Majakka ja perävaunu

Ensilumi (tai ensisohjo) tuli tiistaina ja meni perjantaina. Susu on ollut täällä koko viikon; maanantaina puolen hehtaarin metsässä oli vielä ihan syksyistä.

Piki on jonkin verran saanut Sususta juoksukaveria, mutta on Susu ehkä vähän pelottava. Sisällä vanhempaa tätiä on syytä väistellä. Ulkona Susu ja Piki  ovat välillä kuin Majakka ja Perävaunu, joskin samankokoiset: Piki kulkee Susun perässä ja matkii, samoin kuin se usein tekee Viirun kanssa. Vaikka Pikihän se Majakka (Blue-Beacon) on ;)  

Lenkkeilyn lisäksi lomapäivinä on hieman treenattu. Pikin agilityn tiistaitreeneissä valssattiin, muuta ei oikein ehdittykään, kun tultiin myöhässä. Keppejä on jo kuusi. Tokossa jatkettiin tunnaria, ruutua ja kiertämistä siitä, mihin kuukausia sitten jäätiin. Joskus jotain muutakin kuin seuraamista ja noutoa. Ei tästä mitään tule tällä treenitahdilla. Mutta kivaa oli, ja perjantain tokoryhmä vallan mukava :) Piki jaksoi keskittyä, vaikka kaksi muuta koiraa oli hallissa samaan aikaan.

Onko täällä häkissä muka mukavaa?

Yhden koiran kanssa on helppo kävellä hallille ja tyrkätä koira häkkiin odottamaan. Piki ei edes haukkunut, ja piippasikin aika hiljaa ja lopetti käskystä. On se huipputyyppi, kun saa näin kaksin puuhastella.

Torstaina oli Liperin pelloilla näin talvi:

Etualalla Viia (kuva: Artem Shahbazyan)

Kuva: Artem Shahbazyan

Kuva: Artem Shahbazyan

Viirua ja pentuja on käyty moikkaamassa kaksi kertaa. Pienimmätkin pennut ovat kasvaneet hyvin, ja suurin red merle -poika oli tänään jo yli 400 g (pikku-Pikselin syntymäpaino oli 490 g). Pienin poika taisi olla noin puolet siitä. Tosi nopeasti kasvavat, keskiviikon ja perjantain välillä oli ihan selvä ero, joka ei kyllä kuvissa näy.

Keskiviikkona 26.10.

Ateriointia keskiviikkona 26.10.

Viiru hoitaa ymmärtääkseni pentuja hyvin, mutta kyllä sitä kiinnostavat muutkin asiat. Rapsuta mua! on yhtä tomera komento kuin yleensä, ja ulos Viiru säntää heti, kun kutsu käy.

Penturöykkiö tänään 28.10.

Toivottavasti kaikille seitsemälle veljeksellekin löytyy hyvä koti. Jos pojat yhtään tulevat Pubi-isäänsä tai Vertti- ja Max-enoihinsa, niistä kasvaa kyllä harvinaisen kivoja aussie-uroksia. Olen ehkä jäävi arvioimaan, mutta kyllähän tämä on ihan huippupentue, kun emäkin on maailman täydellisin koira.