Pyhäinpäivä

Pyhäinpäiväviikolla treenailtiin jonkin verran, mutta tokoa joka päivä -hanke ei vielä kohonnut siivilleen. Töiden jälkeen on sentään jaksettu lenkkeillä. Maanantaina tarvottiin pimeällä Jaamankankaalla täysikuun loisteessa, tiistaina alkoi olla vähän pikkujoulutunnelmat, kun Vinjalla, Viirulla ja Pikillä oli jokaisella erivärinen valo.

Tiistaina Viirun agilityssa vaikea kohta oli kuulemma hyppy 12, meillä viime treenien ja viime kisojen ongelma: niistosokkarilla. Ja tähän vielä sokkariniistosokkari. Oikeastaan vaikeampi oli edeltävä 10-hyppy: ei voi kääntyä menosuuntaan, ei sitten millään. Paras yhdistelmä meille oli: kepeiltä putken 9 yläpuolta, valssi hypylle 10, niistosokkari 12:lle. Mukavinta oli keppiosaaminen. Kokeilin ekaa kertaa sitäkin, että en lähettänyt kepeille, vaan menin itse edeltä ja kutsuin kepeille. Me osataan! Ja Viiru meni kuulemma radalla hyvää vauhtia :)

Ratapiirros: Tuomas Haverila

Torstaina tokoiltiin PoKS:n ryhmässä taas ihan keskenämme. Viirulla oli erityisesti askelsiirtymiä, peruutusta, kaukoja (koska näitä oli toivottu löysin rantein -tokoon) sekä ohjattua noutoa (koska se on kivaa). Viime kerran jäätävän upeat liikkeestä seisomiset olivat vaihtuneet pyllylleen lässähtämisiksi. Pikselillä varsinkin seuraamista, kaukoja ja kapulan kanniskelua sekä takapalkan opettelua. Saahan sitä issekseenkin melkein tunnin kulumaan.

Sain tädiltä tämmöisen. Ei aluksi meinnannut antaa, roikkui vain kiinni.

Ihan mahtava hakutreeni! Minna oli miettinyt Viirun viimekertaista kaartelua, ja lähdettiin testaamaan hypoteesia, jonka mukaan Viiru kaartaa alueen tallaamisjäljille (varsinkin minun ja Pikin jäljille) ja jäljestää myös ukolle (esim. 5-ukko mennyt 7-krepiltä sisään: Viiru kaartaa taaksepäin menojälkeä).  Tallaamattomalla alueella Viirulla oli löytö-tyhjä-löytö-tyhjä-löytö. Hajustamattomalla alueella Viiru osasi liikkua kuin oppikirjassa. Jopa tyhjillä se kaarsi viidessäkympissä eteenpäin. Viirun laatikot olivat melkoisen laajoja, mutta se ei kuitenkaan haittaa.

Muiden treenattua otettiin Vaapula uudestaan baanalle. Sitä ennen Viirulle tallattiin häiriöksi kaksi kaarta keskilinjan lähelle lähetyspaikkojen kohdalle. Hypoteesina oli, että jomman kumman kaaren haju saa Viirun kaartamaan takaisin keskilinjalle. Valmistauduimme useaan lähetykseen, ja maalimies oli ohjeistettu megabileisiin sitten kun Viiru viimein saapuu. Ukkoja oli kaksi (siirtyvä), kumpikin oikealla puolella, jossa ukot edelliselläkin kerralla olivat. Tähän oli syynä myös se, että meitä ihmisiä oli yhteensä vain kolme, ja halusin että Minna jää keskilinjalle katsomaan Viirun tempauksia.

Onko siellä vielä joku?

Viirulla ei kuitenkaan ollut mitään tempauksia, vaan se eteni suht suoraan ja määrätietoisesti harhautusyrityksistämme huolimatta. Itse osasin omasta mielestäni joka kerta lähettää huolellisesti.

Tällä kerralla ei keskitytty lainkaan ilmaisuun. Jos säät vielä sallivat, ensi kerrankin teema voisivat olla nämä suorat pistot ja harhautusyritykset, vaikeutettuna tästä treenistä. Todella hienoa olla tällaisessa hakuryhmässä, jossa joku ihan oikeasti jaksaa miettiä muidenkin koirien ja ohjaajien oppimista ja kehittymistä.

Loppulenkillä Piki menestyksekkäästi houkutteli Ziggy-herran leikkimään useampaankin otteeseen, mutta isosisko-poliisimestari meni väliin... Mutta kaikkinensa ihana pyhäinpäiväviikonlopun alku: perjantaina lenkki ja ihmisten body balance- jumppa jälkeläisen kanssa, tänään huiput hakutreenit ja kunnon lenkki hyvässä seurassa.