Tokosunnuntai

Päivällä menin ilman demokoira-Viirua pitämään tokoa löysin rantein. Kyllä demotyyppi olisi hyvä olla, yksi koira kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Aiheena olivat kaukot ja luoksetulo, loppukevennyksenä houkutusten highway.

Maanantai-illan lähikauppareissu

Joan tokoryhmään oli illalla vallan ryntäys, eikä puolitoista tuntia meinannut riittää. Kumpikin koira pääsi paikallaoloon. Viiru teki evl-tyyliin, joskaan en mennyt piiloon. Maahanmeno oli hidas, ja liki-käsky toi taas Viirun sivulle perusasentoon. Enkö olekin taitava! Pikillä pysyin ihan lähellä, ja palkkasin paljon. Piki-virtahepo purskahteli tarmoa, ja niinpä aloitettiin henkilöryhmässä kulkemisella ja istumisella, jatkettiin seuraamisella, jäävillä ja luoksetulolla. Voi sitä riemukasta naamaa ja säihkyviä silmiä! Viirun liikkeenä oli ohjattu nouto, nyt kahdella pallolla. Haetutin kerran kummastakin suunnasta. Viiru osasi :)

Loppukevennykseksi tarkoitettu houkutusten highway oli Viirulle kaikkea muuta kuin kevennys. Viiru-rukka ei pystynyt juoksemaan läpi herkkuvaltatien, niinpä se kiersi sen. Kolmannella kerralla menin keskelle rataa kutsumaan, sitten Viiru tuli herkkujen väliin. Kokeiltiin vielä houkutusnoutoa, vähän samaa kuin suunnittelematta hakukokeessa. Ei pysty, ei kykene... tekemään mitään, kun on niin kauhee motiivikonflikti. Toisella tai kolmannella yrittämällä Viiru sai kapulan noukittua herkkujen ja omien lelujen keskeltä. Bileet! Tätä lisää.

Pikillä oli houkutusten highwaysta kevennetty leluversio. Pikseli selvisikin isosiskoa paremmin, ja vähemmällä ahdistuksella. 

Tuoko isäntä kaupasta tuliaisia?

Alkavalla viikolla teen joka päivä kaukoja. Ja maanantaina tosiaan tehtiinkin jumppaa. Viirulla ei meinaa istumasta seisomaan nousussa millään pysyä toinen takajalka paikallaan. Minun virheeni lienee sekin; Pikillä ovat vielä räpylät liimautuneet lattiaan.