Ulkoilua vai ukkoilua?

Hakutreeneissä olin unohtanut  viimeksi sovitun: erittäin huolellinen lähetys, ja sitten menee niin kuin menee. Lähetykset olivat huolimattomia, ja kutsuin Viirun takaisin, kun se ei mennyt suoraan. Ensi kerralla otetaan apuja - hyvästäkin lähetyksestä Viiru saattoi lähteä kaartamaan rajusti. Tyhjiä oli kaksi. Suorien pistojen kannalta ei tietysti ollut apua siitäkään, että avoimella kankaalla Viiru näki maalimiesten liikkumista. Huoh.

Varsinaisena teemana oli taas kerran haukkuessa fokus ukkoon. Tai ainakaan ukkoa ei jätetä. Kolme ensimmäistä löytöä haukuttivat välipalkoin. Ensi kerralla voisi ottaa yhden palkattoman(?) ja/tai haltuunoton. Nyt voisi keksiä kaikkea yllätyksellistäkin, kun kokeeseen on aikaa. Mutta ilman omaa keskittymistä ja suunnitelmaa treenaaminen on turhaa. Tai onhan se hyvää ulkoilua, ainakin itselle.

Flamingolta lähtee kinttu irti jo toisen treenin jälkeen; pyllystä tursuaa täyte. Lelu on niin mieluinen, ettei auta kuin ommella. Monia ominaisuuksia sisältävän possun tytöt saivat treenikaveri Roopelta. Loppulenkki käytiin muiden mustien kanssa.

Huomenna olisi agilitykisat Kuopion takana, lähtö kotoa kuudelta yksin, ilman ihmismatkaseuraa. Saa nähdä, miten käy.