Ykköshypyn tilalle vaihdettiin rengas, koska sitä emme olleet tehneet pitkään aikaan. Huvittavinta oli, että kouluttaja ei millään meinannut uskoa, että saimme kerta toisensa jälkeen väännettyä japanilaisen hyppyjen 18 ja 19 väliin. Se oli oikeastaan helpompi kuin yleisempi vastineensa puolivalssi. Hypylle 16 koira piti työntää kunnolla.
 |
| Rata: Tuomas Haverila |
Torstai-iltapäivänä ajeltiin minisyyslomalle Kuttukuuhun. Pikin Laku-veikkakin lähti metsäpaimeneen. Sisarukset ajoivat toisiaan takaa, mutta myös paimensivat. Kahden tunnin retkestä olisi koostamalla saanut ehkä jopa usean minuutin pätkän kunnollista paimennusta. Piki oli edelliskertaista reippaampi. Tästä on hyvä jatkaa joko ensi keväänä (tai ehkä vielä nyt syksylläkin).
Lauantain agilityn piirinmestaruuskilpailuun virittäydyttiin perjantai-illan pimeydessä ja tyyneydessä mökillä. Hieman meni viimeistely pieleen, aamukolmelta Piki kömpi tyynylleni oksentamaan valkosipuli-sinihomejuusto-wilhelmit.
Piirinmestaruutta ei tullut perheeseen tällä kertaa. Sirkkuhan aikanaan voitti piirinmestaruuden ekoissa kolmosen kisoissaan. Meille ei käynyt niin, mutta ei myöskään saatu yhtään yliaikanollaa. Päätin aloittaa ei enää yliaikanollia, vaan siistiä sikailua -projektin. Se kuulostaa hauskemmalta kuin kaarrosten pienentäminen, ennakoiva ohjaus tai oman kunnon parantaminen.
Radoilta tuloksena oli kolme hyllyä. Ihan omia tyyppivirheitä: koiran unohtaminen selän taakse, ohjaussuunnitelman vaihtaminen viime tingassa, pakkovalssin ajoitus, oma hitaus, ansojen huomaamatta jättäminen. Eka rata oli pienestä kiinni, mutta viimeisellä hyllytettiin jo oikein urakalla. Mutta kiva, että koira irtoaa!
Timo Teilerin hyppyrata, jolla piirinmestaruus ratkaistiin, oli erikoinen. Sekä 3-putkesta että 4-kepeistä sai valita aloituspään. Huh, paljon ajateltavaa viiteen minuuttiin. Onneksi kisat käytiin perinteistäkin perinteisemmässä järjestyksessä. Nanan ja Rillan blogissa on ratapiirros. Minun pakkovalssini ajoitus oli sellainen, että Viipo leiskautti yli putken ennen kuin syöksyi oikeasta päästä sisään. Rata oli kaikkinensa niin paljon yli meidän osaamistasomme, että etukäteen mietin, että hyvä, kunhan saataisiin kaikki esteet suoritettua jossain järjestyksessä johonkin suuntaan. Näin tehtiin, ja vähän ylimääräisiäkin esteitä yimääräisillä suoritustavoilla.
... Päivitys 12.10.: Rata olikin tuomarin sivuilla.
Mietin, miksei hävetä taikka edes harmita. Oli vain hauskaa ja hyvin tuntui kulkevan; kaverit oli kivoja ja Viiru aina niin iloinen. Polvikaan ei poksahtanut, vaikka oli alkanut pitkästä aikaa vihoitella (enkä valssannut vasen jalka tukena).
Seuraavana aamuna syöksyttin jäljentekoon, ja sen jälkeen nautittiin auringosta Tukholminlammilla.
Nyt oli Pikin jälki niin syrjäisessä paikassa, että sen yli ei juuri ollut harhailtu. Jälki oli tavallisen muotoinen, makauksia oli kulmissa ja suorilla, kaikilla oli namuja joko peitettyinä tai paljaina. Pikseli ajoi varsinkin toisen ja kolmannen suoran keskittyneesti. Sorkkakin kiinnosti.
Viiru ajeli saman jäljen, vielä innokkaammin ja makaukset merkaten.
Ja on hento kosketus ollut tokoonkin. Viiru oli näytekoirana esittelemässä tokoliikkeitä löysin rantein -kurssilla. Vaikka eihän Viirun ranteet koskaan ole löysät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti