Olen tajunnut, että olen meidän agilityseuran vanhin aktiiviharrastaja ja kisaaja. Ehkä vanhakin kisaaja oppii uusia temppuja - toivottavasti. Pk-tyyppien joukossa olen sentään ihan nuori - tai edes keski-ikäinen.
Tämän päivän ACEn kisoissa Kuopiossa oli 80's disco -meininki. Mainioita asuja tuomareita myöten ja hyvälle tuulelle vievä idea! Itse unohdin pukeutua, mutta olin sentään aito kasarinuori ja -nuoriaikuinen. Muut eivät olleet 80-luvulla vielä syntyneetkään tai ainakaan ohittaneet ala-astetta.
Tuloksemme olivat normisettiä: kolme hylkyä. Eka rata oli meillä kamala, ja taisi olla vaikea muillekin - nollia ei montaa tullut. Mutta omassa ohjauksessahan se vika oli. Toiselle radalle oli laitettu kolmanneksi esteeksi lentokeinu. Neljäntenä oli tavallinen keinu. Enempää esteitä ei sitten ollutkaan. Lentokeinuntapaisesta kiitän myös oman hallimme keinua, joka potkaiseee koiraa pahasti varpaille. Äkkiä pois keinulta!
Kolmas rata oli hypäri, ja siihen mennessä oli ehtinyt kannustaja paikalle. Hylky tuli tästäkin, mutta paljon oli hyvää, ja aloin ymmärtää, miksi tsemppihuuto vaikuttaa. Urheilijat ehkä tietävät sen muutenkin. Mutta itseluottamuksen äärellä ollaan. Koiraharrastuksen kolme hokemaa (katso peiliin - mikä ei tapa, se vahvistaa - leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä) osuvat. Hyppyrata oli koirillekin kiva lopetus: pyörityksen lisäksi radassa oli kaksi suoraa, joilla pääsi kunnolla luukuttamaan.
Kaksin Viirun kanssa ajeltiin, mutta onneksi kisapaikalla oli hyvää seuraa. Ja Viiruhan on ihan parasta seuraa :) Melkoisen hölmistynyt oli Viipukka, kun toiselta radalta poistuttiin alkuunsa. Ja vaikka Viiru onkin superkoira, minun pitää oppia muistamaan, että kisoissa suht-sinne-päin-huiskimis-ohjaus ei riitä, vaikka se treeneissä toimiikin. Yksinkertaisinta olisi varmaan treeneissäkin ohjata kunnolla. Ja ehkä pitäisi puhaltaa samanlainen kupla kuin jossa Topin kanssa olimme ihan kahden ;)
Viikon aikana käytiin myös fyssarilla. Viirulla oli jonkin verran kireyttä ja jumia, Piki oli ihan pehmeä. Piki oli enemmänkin totuttelemassa, ja erittäin hyvin tottuu hän. Joan tokoryhmässä oli kumpikin radalla. Opin, miten pääsemme Pikin perusasennossa ja seuraamisessa eteenpäin. Yksinkertaista, ja Pikille jo osittain osattua ja nopeasti opittavaa: namista luopuminen ja rauhoittuminen vie eteenpäin. Viirun ruudussa pitä taas oppia palkkaamaan vähemmänkin täydellisistä suorituksista. Kosketusalustakin häivyttyy yleensä itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti