Naistenpäivän namihaaste

Tällä viikolla on treenattu agilitya enemmän kuin monena kuukautena: jopa kolme kertaa! Tänään heti aamusta huristettiin hallille, ja tarkoitus oli jatkaa suoraan Pikin näyttelytreeneihin. Onnistuin turaamaan kontaktien kanssa niin kauan ja kuraamaan koirat niin pahasti, että näyttelyharkat olivat haave vain.

Viiru teki sitä perussettiä: kontakteja ja keppejä. Kontakteilla oli aluksi apuna kosketusalusta, kepeillä päässä palkka. Hallissa oli myös hauska hyppy-putki-irrottelu, jota tehtiin loppukivana. Piki treenasi törpön kiertämistä, liikkeestä seisahtumisen ja maahanmenon alkeita sekä luoksetuloa.

Pärnälläkin on Karjalaisen mukaan nähty susi, joten uskaltanut pitkälle kävellä yksin... Mentiin lähemmäs keskustaa lenkkeilemään ja ihmettelemään ampumahiihdon MM-kisojen tuomaa elämää.

Iltasella Pikin siskokset haastoivat namihaasteeseen, joka meillä onnistui puolinaisesti. Ei kun uusia yrityksiä! Kuten Pikin ilmeestä ja asennosta näkyy, Pikistä oli vallan epäilyttävää, että se ympyröitiin nameilla. Ei se ahneus, vaan paineistuminen.

 

Viirulle emännän oudot kotkotukset ovat jo tutumpia, joten haaste ei ollut mikään kova haaste.

En tajunnut, että haasteeseen liittyy myös se, että koira nousee ja namiääriviivat jäävät. Täytyy ottaa sitten sekin ensi kerralla :)