Makeeta

Tiistaina Viirun agiityryhmässä oli kyllä makeet treenit. Oli Saksan ja Itävallan tuliaisia sekä pentulomallejääntikarkkeja. Kyllä jaksoi juosta, kun verensokerit olivat tapissa.

Asiat tuntuivat luistavan, ja ratakin oli mukavan helppo ja meno tuntui soljuvalta. Kontakteilla oli kosketusalustat, A:n jälkeen harjoittelin persjättöä. Seiskalle tehtiin pakkovalssijaakotus (meniköhän nimi oikein), ja se olikin just meidän juttu. Väli 11-12 ohjattiin leijeröimällä okseri. Tehtiin ensin niin, että Tuomas palkkasi 12:n takaa, ja sitten se menikin joka kerta virheettä. Putkessa 16 juoksu vaati hieman tukemista - moni koira kääntyi takaisin.

Rata: Tuomas Haverila

Pitkästä aikaa Viiru oli ilman Pikiä kimppalenkillä. Ennen treeniä flättirouvan kanssa, harkan jälkeen yhden pyrrin ja kahden bc:n kanssa.

Sitten makeille unille.

Kotipihalla on tehty tunnaria. Rupeaa kapulat loppumaan. Voisikohan niitä käyttää useaan kertaan, useana päivänä? Viirun kanssa palattiin vähän takaisin päin, vaikka minusta tuntuukin, että Viirulla on vahva aavistus siitä, mikä oma on. Mutta ehkä on hyvä vielä vahvistaa. Kummallekin karvanassulle olen piilottanut omaa kapulaa puuvajaan, jossa on polttopuiden lisäksi kaikenlaista rojua. Kumpikin etsii nenällä, mutta täytyy kyllä sanoa, että Piki on tarkempi, järjestelmällisempi ja sinnikkäämpi. Aika makee!