Piki kävi näyttelyharkoissa. Vaikka kuva kertoo muuta, Piki viihtyy siellä ihan hyvin. Kouluttajiin Piki suhtautui ystävällisesti ja avoimesti, mutta hampaiden ja muu koskeminen saa Pikselin edelleenkin väistämään ja hännän painumaan koipien väliin.
Aurinkoisempia tunnelmia oli tulossa. Sen jälkeen, kun oli totutettu Viirua paukkuihin, lähdettiin Liperissä lenkille. Ampumista vietiin kenttämäisempiin olosuhteisiin eli hankiaispellolle. Pami tuli mukaan tuki- ja häiriökoiraksi. Ensin ammuttiin niin, että jätin Viirun paikkamakuuseen ja siirryin ampujaa kohti. Sitten kolme kertaa seuraamisen aikana. Ensimmäisellä kerralla Viiru hätkähti ja kontakti putosi, nousi takaisin muistutuksesta. Seuraavan kerran mokasin. Viimeinen kerta oli hyvä, Viiru ei juurikaan reagoinut. Pami oli koko ajan paikkamakuussa.
Käveltiin yli peltojen hankiaisia pitkin lintutornille. Kukaan koirista ei porukassa pelännyt portaita.
Pikemminkin koirat innostuivat juoksemaan portaita ylös-alas.
Välillä ne rundasivat ympäri tornia. Unski odotteli alhaalla.
 |
| Etsi kuvasta red merle. Musta onkin helpompi. |
Hankiainen oli taas parhaimmillaan kylmän yön jälkeen.
Aiemmin viikolla yritimme kuvata auringonlaskua Pyhäselällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti