Hidas pysähtyminen nopeasta vauhdista vai nopea pysähtyminen hitaasta vauhdista?

Nyt muistiin tämä (blogi on hyvä muistikirja): Pikille aloitettiin lääkärin suosittelema Arthryl-kuuri 8.3. Kuuri kestää 30 päivää, ja niitä syötetään kaksi vuodessa. Seuraava on siis syyskuussa. Reseptillä on 3 x 30 annospussia. Lääke on glukosamiinia, ja se on varsinaisesti ihmisten nivelrikon hoitoon tarkoitettu.

Torstaina tokoiltiin. Viirun tokoryhmässä oli kouluttaja paikalla. Luoksetulon pysäytys: hidas pysähtyminen nopeasta vauhdista tai nopea pysähtyminen hitaasta vauhdista. Kumpi valitaan? Paras palkka on kyllä lentävä lihapulla :) Alkeisversio uuden VOI-luokan ohjatusta noudosta alkaa olla aika hieno. Törpön kiertoa yhdessä pitää tiivistää, stoppi on erinomainen, Viiru säntää sitten kipolle innolla (nyt oli taas vain yksi "kapula"). Vuorotellen rivissä tehdyt maahanmenot ja istumaannousut olivat muuten hyviä, mutta Suskilta tuli paljon satikutia hitaasta maahamenosta. Muutenhan tämä ei ole ongelma, mutta namikädestä irtautuminen sivulla taitaa olla vaikeaa. Kriteeri on perusasennossa ja maahanmenossa säilytettävä, vaikka treenattaisiinkin muuta (nami tarvittaessa avuksi).

Kunhan Pikseli oli helikopterihypyllä työntänyt hampaani kurkkuun ja tirskauttanut veret huulesta, se teki taas pienen hienon setin: siivekkeen kiertämistä, malttamista ja luoksetuloa. Oikeastaan on suuri helpotus, ettei tarvitse miettiä, miten Pikin kanssa treenattaisiin agilitya ja miten löydettäisiin optimaalinen vire siihen lajiin.

Pari päivää on ollut hankiaiset (niin kuin täällä sanotaan), jotka kantavat minuakin. Koirat hankikanto siivittää hurjaan vauhtiin. Aamulenkillä kuudelta ei tarvitse enää lamppuja, tänään käytiin koko iltalenkki valoisassa, melkein voi sanoa: auringonpaisteessa. Nautitaan perjantaiolosta.

Poliisista päivää. Löysin tämän nuoren huligaanin tuolta riehumasta ja möykkäämästä.