Vain muutaman kymmenen sekunnin tähden

Piki osallistui tänään joutsenbongaukseen.

Huomaa saaren edustalla uiskentelevat joutsenet.

Sää oli Pohjois-Karjalassa vienolumisateinen. Viiru lähti etelään. Panin kumpparit jalkaan, jotta loskassa olisi kuivempi kahlata. Lappeenrannassa ei ollut lainkaan lunta, ja siellähän lampsin haisaappaissa. Tähän mennessä ohjaajan nollaprosentti oli LAUn kisoissa 75 ja koiran tutkimaton. Yksi rata mentiin, ja nyt Viirun prosentti on 100 ja ohjaajan 80.

Matkaan oltiin lähdetty Tiinan ja Nessan kanssa jo aamuviiden jälkeen. Tässä oli ehkä suurin motivaatio nollan vääntämiseen. SERT tassuissa pääsiin kotiin jo ekan radan jälkeen, ja saavuttiin kotiin jo iltaviideltä. Muuten olisi mennyt yhdeksään.

Voittoisa joukkueemme sai ensimmäisen luvan ykkösistä, kaksi kolmatta sijaa, yhden nollavoiton ja sertin kolmosiin. 

Tuomarina oli Anne Viitanen, ja rata oli kiva. Linjaus onnistui(!) eikä Viiru mennyt putken väärään päähän, kontakteilta Viiru vapautti itse itsensä, kaarrokset olivat Marsista, kepit tehtiin viime treeneissä kiellettyyn "henkeä-pidätellen-lähetän-kaukaa-mutta-suoraan"-tyyliin. Paljon on opeteltavaa ennen kolmosia. Mutta hei, ollaan kolmosissa! Viiru on kolmosissa viisi vuotta Topia nuorempana. Koko ajan odotan, että Lappeenrannasta soitetaan, että kyseessä on virhe. Onneksi lähdettiin nopeasti kotiin!

Todella mukavat talkoolaiset LAUlla, puhumattakaan vastaavasta koetoimitsijasta, joka viipymättä kiikutti kisakirjat, lahjakortit ja palkinnot, kun ilmaisimme toiveemme lähteä kotiin.

Viirulla saattoi olla hieman tylsä päivä, koska suurimman osan ajasta se oli autossa. Onko järkee vai ei?

Normaali pönötyskuva, jossa nilkat aseteltu kuin venäläisnaisen turistiposeerauksessa Verikirkon edessä

Viirun tämän vuoden tavoitteet on saavutettu: tokosta AVO1, osallistuminen hakukokeeseen ja agilityssa kolmosiin. Pitäisikö nyt alkaa treenata jotain lajia tosissaan? Ja millaisia tavoitteita asetamme Pikille?