Enemmän sooloo kuin duoo

Perjantai-iltana Sirkku ja Susu tulivat kotiin käymään, ja viikonloppuna Sirkku ulkoilutti hiirulaisia. Piki sai tarpeellista itsenäisemmän elämän harjoitusta. Lauantaiaamuna Pikseli hyppäsi autoon ja lähti tapaamaan Laku-veikkaa. Ajomatka kesti alle tunnin ja vei alavien maiden ja järvenrantojen nostamien hernerokkasumujen läpi ihanaan Kaavin kuulaaseen aurinkoon. Pakkasta oli lähtiessä 10 astetta; sumu oli matkalla niin tiheää, että hiljakseen ajellessa hirvivaaramerkit hyppäsivät yllättäen silmille.

Juoksujen jälkeen Piki ei ole sietänyt peräpäässä pörrääviä uroksia. Muuten sisarukset tulivat mainiosti toimeen :) Kun ihmiset kahvittelivat, Laku oli omassa huoneessaan ja Piki ihasteli Lakun kiehtovia leluja. Kotona kun pitää elellä ihan ilman leluja - pitäisikö vaihtaa politiikkaa?

Kyllä ne sukulaisiksi tunnistaa. Veikassa on vain kaikkea enemmän. Kotona Piki tuntuu erittäin vilkkaalta ja varsin rotevalta - Lakun rinnalla taas rauhalliselta ja sirolta ;)

Iltalenkillä oltiin eri tunnelmissa. Susu ja Viiru lenkkeilivät Pyhäselän rannassa. Toiset osaavat ottaa kännykälläkin hienoja kuvia. 

Kuva: Sirkku Kouki

Piki oli kaupunkikävelyllä. Jäähallin pihassa otimme lavastetun lumikuvan näytettäväksi etelän immeisille.  Seuraavana päivänä lumikuvan olisi saanut ihan ilman lavastusta. 

Sunnuntaina tuli talvi jo toisen kerran - toislumi? Aamupäivällä oli syksy:

Hiiripartio Noljakan rannoilla (kuva: Sirkku Kouki)

Viime vuonna oli talvi samana lokakuun viikonloppuna. Silloin kahlattiin lumessa aussieyhdistyksen toko- ja hakuleirillä Maaningalla.

Sain haalittua kokoon kesän hakuryhmämme valiojoukon - nyt on vaikeaa löytää hakuseuraa, kun Josepan yhteiskokoontumiset eivät vedä väkeä. Mutta ei se määrä, vaan laatu. Iltapäivällä treenin aikaan satoi räntää ihan kunnolla, joten emme intoutuneet kovin pitkään sessioon. Hakukokeen perusteella treenattava on suorien pistojen lisäksi maalimiehelle (ei minulle) haukkumista ja maalimiehellä pysymistä. Toisaalta Viiru tekee monet asiat minulle - kuten luonnetestissäkin sanottiin: se on todellinen palveluskoira, joka haluaa palvella. Haukkuu kenelle hyvänsä, kunhan haukkuu eikä jätä ukkoa. Tällä kertaa tehtiin niin, että joko kävelin edestakaisin ukon luona (ei ympäri) tai seisoin vieressä, ja maalimies palkkasi oma-aloitteisesti jonkin ajan päästä, kun haukku oli hyvä. Eteneminen ei timinut hyvin, koska se teki Viirun turhaan epävarmaksi. Joten jatketaan niin, että seison vieressä. Palkaksi otetaan ensi kerralla kahden pallon/lelun leikki. Ja pitäisikö kokeilla myös ruokapalkkaa kaikilla ukoilla? Ja minun täytyy hillitä itseni ja olla mahdollisimman epäkiinnostava.

Suorien pistojen varmistamiseksi etukulmien ukot olivat haamuja, jotka etenivät näyttäydyttyään. Kakkospisto oli aivan täydellinen laatikko. Oikein onnistunut treeni; maalimiehet tekivät tosissaan töitä haukun ja palkkaamisen eteen.

Kotiin ajellessa keli oli jo aika paha, ja kutostiellä ajeltiin viittäkymppiä satasen alueella. Kotona vielä käytiin lenkit Pikin ja Viirun kanssa sekä Susun kanssa erikseen. Nyt väsyttää.