Treenin aluksi oli ohjaajille piip-testi. Onneksi koiralla on ohjaajaa parempi kestävyyskunto ja vauhti. Tavanomaisten putkien ja miniminihyppyjen lisäksi tehtiin rengasta ensimmäistä kertaa. Ei ongelmia siinä. Hauskaa oli!
Loppulenkille menimme Katjan ja Rio-kelpiepojan kanssa. Piki huomautti napakasti peräpään nuuskimisesta. Suurimman osan pimeästä lenkistä Piki kulki polvitaipeessani (tuleeko tästä joku mieleen?)
Tiistaina Piki jäi kotiin ja Viiru matkasi hallille. Rento vauhtirata, jossa olisi tarvittu parempaa kuntoa kuin minulla. Hypylle 23 väänsimme jonkinlaisen päärynän, joka kyllä toimi. Pääpaino meillä oli keppien treenaamisessa. Takaaleikkauksessa yhdistettynä helppoon kulmaan ei ollut ongelmaa. Kunnon vauhtikin saatiin, kun lopussa odotti pallo ja minä juoksin Viirua nopeammin keppien ohi.
 |
| Rata: Tuomas Haverila |
Selkä oli arka, koska aamulla olin saanut rangaistuksen puutteellisesta koirankoulutuksesta. Kun palasimme kuuden aikaan aamulenkiltä, vastaan tuli kadullamme asuva vesikoiranpentu. Varsinkin Pikin teki kovasti mieli mennä moikkaamaan pentua, ja työlinjainen torpedo tempaisi oikein kunnolla Viirun avustaessa. Märät lehdet luistivat alamäessä mukavasti ja pyllähdin pyrstölleni. Ihan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi noloa, Pikin remmi kirposi kädestäni ja Pikseli säntäsi pentua piirittämään. Tästä on taas hyvä jatkaa tuttavuuden rakentamisessa.
Treenin jälkeen kotona odotti iloinen yllätys: Viirun agilitykisakirja oli kuvitettu ja päällystetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti