Enemmän duoo ku sooloo

Tollerihakuilla voi kaksinkin: ohjaajia oli kaksi, maalinaisia oli kaksi, tollereita oli kaksi ja ausseja oli kaksi. Myös yllätysmaalimiehiä oli Viirulla kaksi, ja samoin hevosia näiden yllätysukkojen alla yhteensä kaksi. Hyvä, että nämä yllätykset sattuivat nimenomaan Viirulle. Kun Viiru palasi Riitan luota ekaa kertaa, se jatkoi oma-aloitteisesti suoraan keskilinjan yli havaitsemalleen ukolle, jota minä en nähnyt. Ratsukkohan siellä oli, ja kutsuin Viirun pois. Luultavasti se olisi muuten muina miehinä mennyt istumaan hevosen eteen ja alkanut haukkua. Seuraavalle pistolle mennessä odotteli ratsukko vieressä. Viiru haukkui hyvin, mutta pistot eivät olleet suoraa nähneetkään.

Ei ihan paras hakuradan paikka, joten siirryimme syrjemmälle. Piki halusi kaartaa valmiiksi menneelle ukolle ensin hieman "keskilinjaa" eteenpäin ja sitten ukolle. Piki oli tosi reipas, ja kissanruoka maistui. Sitten lenkkeiltiin Zorron ja Elenan kanssa. Pimeäkään ei ehtinyt tulla. Kerrassaan mukava ilta :)

Viikonloppu alkoi taas rentouttavasti perjantaitokoilla. Ruutua on tehty sadalla eri tavalla, ja sen vuoksi Viiru ei varmaan tajua siitä mitään. Nyt kokeiltiin muiden innoittamana kosketusalustaa. Se toimi kyllä tosi hyvin! Ei edetty vielä, vaan palkkasin heti kosketusalustan nokkaisusta seisten - ettei kerkiä tarjota maahanmenoa. Näin jatketaan.

Aluksi Viiru osallistui paikkamakuuseen, jossa minä jäin näkyville tarkkailemaan kaikkia koiria. Koirien selän takana treenattiin iloisesti rally-tokoa toisella kentällä. Viiru läsötteli vaikka miten (ja annoin vain ihan pikkuisen palkan). Harjoiteltiin myös jääviä, erityisesti seisomista. Nyt tuli aika vähän virheitä.

Piki harjoitteli montaa asiaa: kontaktia, istumisen ja paikkamakuun kestoa, kosketusalustaa. Kokeiltiin myös ruutua kosketusalustalla, mutta siihen kosketusalustaa ei ole vielä vahvistettu tarpeeksi.

Kyllä toko väsyttää noita meidän elukoita enemmän kuin mikään muu laji. Joutuvat varmaan niin skarppaamaan, kun ohjaaja on epäselvä ja epäjohdonmukainen.