Vappuriehaa ja iloinen jälleennäkeminen

Vappuviikon maanantaina yritin ottaa neuvosta vaarin ja vaikeuttaa Viirun hakutreeniä. Yksi ukko oli palkatta, yksi pisto oli tyhjä. Ei kun intoa vain lisää :) Eka haukku oli ihme pihinää, mutta kesti kunnes pyysin Viirun viereen. Kyllä se osaa. Esinejanassa oli pari vierasta esinettä. Kyllä se osaa :) Piki tallasi reippaasti.

Tiistaina Piki joutui luovuttamaan agitreenin toisen setin Viirulle. Pikkuisen harjoiteltiin kisoja varten (ja kyllä kannattikin niistoja harjoitella).

Rata: Kati Keränen

Piki harjoitteli pussia ja hyppy - u-putki - hyppy -yhdistelmää.

Vappuaattona huristeltiin mökille. Ihana reissu, vaikka kylmää olikin. Piki oli sapuskansa suhteen varsin omavarainen: hauenpäitä, ruohoa, jäniksenpapanoita. Varsinainen mökkikoira. Mökillä tehtiin kummallekin namijäljet. Joka 20. askel oli vielä pikku namikasakin. Kyllä pysyi hyvin hakukoirankin kirsu maassa.

Viiru, missä on parhaat vappubileet? No tietysti siellä missä minä pönötän.

Menoks sanoi Annie Lennox!

Aurinkokin paistoi.

Pitkästä aikaa Viirun kanssa kisattiin, ja minun laskujeni mukaan ekaa kertaa kakkosissa. Itsenäisyypäivän koomahorjahtelua pitkän koetoimitsijapäivän iltana ei lasketa. Tavoitteena oli testasta yhteistyötä, kontakteja, minun polveani sekä sitä, onko meistä edes kakkosen radoille. Yhteistyö parani ekan radan jälkeen, kontaktit olivat ok (paitsi puomilta vapauttamiset), polvi kesti kolme rataa ja jopa parit valssit. On meistä kakkosen radoille. Kaksi viimeistä rataa muistutti jo hieman agilitya ja hypäriltä saatiin tuloskin.

Hypärirataan tutustuessamme tokaisin Katille, että onpas lyhyt rata. Kun odottelimme radalle pääsyä Viirun kanssa, huomasin, että minit ja medit (yhteensä seitsemän koirakkoa) kiertelivät ihan outoja esteitä... Jaa, onhan niissä numerotkin. Ei rata ollutkaan niin lyhyt. Outo kohta saatiin improvisoitua, mutta sen jälkeen sössin putkeen menon. Siitäpä vitonen ja tietysti vähän lisää aikaa, kun Viiru palasi takaisin puolesta välistä putkea. Viipo sai lelun ja pussillisen saparoita. Kivat pikkuiset Wappurieha-iltakisat kävelymatkan päässä kotoa.

Lauantai oli iloisten jälleennäkemisten päivä. Kiteellä Piki tapasi Päivi-kasvattajan, tämän tyttären, Seena-emän ja Noola-siskon sekä Laku-veikan. Riehuttiin pellolla ja ojissa, hakuiltiin, seurusteltiin, katseltiin lampaita ja lehmiä kauempaa ja otettiin paljon tilanne- ja poseerauskuvia. Niitä nähdään varmaan myöhemmin. Olipa antoisa päivä, varsinkin Pikillä. Ainahan se on hyvällä päällä, mutta nyt oli seura ja tekeminen harvinaisen mieluista.