Ultraa ja röntgeniä

Viirun ohjatussa agilitytreenissä torstaina rata oli tämmöinen:

Rata: Jari Lukkarinen

Kontaktien namikuppitreenillä on ollut vaikutusta, joskaan ei ehkä toivottua: Viiru karkaa aiempaa innokkaammin kontaktiesteelle - ja koska tämä oli uusi piirre, en osannut sitä ennakoida. Mustaan mutkaputkeen 8/17 meno ei ollutkaan helppoa, tai oikeastaan putkesta ulostuleminen toivotusta päästä. Kepeille piti ottaa kummastakin suunnasta useampi yritys, varsinkin muurin jälkeisille. Kaarros oli tietysti niin suuri, että Viipon oli vaikeaa ohjautua oikeaan väliin. Saatiin monia hyviä pätkiä tehtyä, mutta pitäisikö joskus tehdä koko rata kerralla?

Viiru oli matkassa ihan itsekseen, koska Pikillä aloimme epäillä pissatulehdusta. Seuraavana aamuna kasilta mentiin lääkäriin, ja tulehdushan Pikillä oli. Muuta vikaa ei sitten ollutkaan. Virtsarakko ultrattiin, keuhkot ja sydän kuunneltiin, hampaat tutkittiin, vatsa tunnusteltiin (takana hieman aristusta). Kulmahampaat olivat vielä vaihtumatta. Pikku poni painoi 15,5 kg. Kotona yritin istuttaa Viirun kylppärin vaa'alle. Lukema oli 16,5 kg. Viiru saisi kyllä olla pikkuisen hoikempi.

Pikiin tuikattiin jo vastaanotolla antibiootti ja kipulääke, ja lauantaiaamuna aloitetaan pillerikuurit.  Piki oli hetkisen varautunut lääkäriä kohtaan, mutta ei mennyt aikaakaan, kun kaikki lääkäriäseman naiset olivat tosi mukavia. Edes ultraaminen niin että Pikseli oli selällään, ei muuttanut mielipidettä.

Agilitytreeni rankaisi polviani niin kunnolla, että vein itsenikin viimein lääkäriin. Maanantaina selviää, mitä röntgenkuva kertoo.

Viirulle ja Pikille (ja minullekin) piti tulla yövieraita, mutta he joutuivat perumaan... Harmi, mutta toisaalta ihan hyvä, koska ollaan tällaisia puolikuntoisia. Jopa Piki on hieman vaisumpi, ihan hieman.