lauantai 8. helmikuuta 2014

Tokoa Joensuussa, tuiskua Liperissä

Viime lauantaina rellestettiin Riistavedellä, nyt Liperissä (tai oltiinhan viime viikonloppuna Liperissäkin). Kunnon lumituisku vihmoi kasvoja avoimilla pelloilla, mutta metsässä oli leppeää, lähes nollakeli. Unelma, Pami, Viia, Viiru ja Piki - melkein kuin neljä sukupolvea... Mutta on Piki aika erinäköinen pitkine tukevine kinttuineen ja lyhyine samettikarvoineen.

Viirun aamupäivän tokokurssilla tehtiin voittajaluokan liikkeitä. Muunnellussa zetassa Viiru erotti kaikki liikkeet ja pysyi paikallaan. Jee! Ekaa kertaa kokeiltiin metallinoutoa sideharsolla, ja sehän meni hyvin. Viiru nouti myös puukapulaa hypyllä ja ilman. Nouto alkaa sujua innokkaammin. Ja aina, kun Viiru näki puukapulan, Viiru toi kapulan minulle ihan itsekseen :) Harjoiteltiin ruudussa seisomista syömällä ja sinne menoa lelulla. Kaukoissa seisomiset ovat vielä ihan alkutekijöissä, eikä avoimen luokan kaukoissakaan voi vielä ottaa paljon etäisyyttä. Tunnistusnoutoa harjoiteltiin laudalla, johon kaikki muut kapulat oli naulattu kiinni, erehtymisen mahdollisuutta ei siis ollut. Kaikenlaista siis tehtiin, muta kyllä ihan parasta on tuo Viirun asenne. Korvat höröllään, silmät loistaen se viestii kaikin tavoin: tää on niin kivaa! Ja nyt täytyy hyväksyä se, että tokosta on tullut minullekin kivaa.

Oli vaikeaa päättää, otanko Pikinkin mukaan tokohallille, koska se joutuisi olemaan suurimman osan ajasta autossa. Toisaalta pentu tarvitsee uusia kokemuksia ja tuttavuuksia.  Koska sää oli leuto, otin Pikselin mukaan, ja se taisi olla hyvä ratkaisu. Lämppälenkki käytiin Sannan ja kääpiöpinseri Edyn kanssa, joka on Viirun vanha tuttu. Piki tapasi myös muita koiria sekä erilaisia ihmisiä. Muun ajan se nukkui palttoo päällä autossa.

Kirjoitin eilen lyhyesti Plikan blogista, koirien "harrastuksista" ja terveydestä. Sanni postasi samasta aiheesta viisaan kirjoituksen blogiinsa: Mikä on elämässä tärkeintä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti