Unohtui viime kirjoituksesta semmoinen ihme, että saimme Viirun kanssa ohjatussa treenissa kiitosta hyvästä kääntymisestä... Kaikkea voi siis sattua.
Ollaan tormistauduttu agilityn suhteen, tai pikemminkin olemme treenanneet tokoa vähemmän. Sunnuntaina Viiru lähti mukaan koekaniiniksi tolleriagilityn radalle. Tarkoitus oli tehdä muutakin, mutta radan rakentamiseen yksin menee yllättävän kauan. Ratana oli torstain ryhmämme helpompi putkimuistipeli. Lopuksi ajatuksenani oli treenata vielä puomia, ja vein pallon puomin päähän (omasta mielestäni). Kierrätin Viirun hypyn 20 kautta, ja Viiru leijeröi ja irtosi hienosti läpi renkaan ja pussin, yli hypyn ennen kuin ehdin kissaa sanoa.
 |
| Rata: Jari Lukkarinen |
Tiistainakin ajeltiin hallille. Viiru juoksi puomia ja A:ta eestaas namikupin houkuttelemana. Kepeillä on päästy siihen, että kun pallo odottaa keppien päässä, minun vauhdillani ja sijoittumisellani ei ole väliä. Piki riekkui hallissa välillä lelun ja välillä Viirun kanssa. Pussiakin tehtiin (pidin kangasta ylhäällä). Suurin toivein menimme lopuksi Leinosenlammen jäälle. Pettymys: siellä oli vettä ja jopa reikäkin jäässä.
 |
| Sunnuntaina Pielisen jäällä |
Leinosen lammen jäällä oli jo viikko sitten ainakin kaksi isoa (olisi mahtunut uimaan) sulaa paikkaa, joten ei taida olla enää kovin turvallinen jää liikkua koiran kanssa. Olisiko se joku lähdepohjainen lampi ja siksi päässyt sulamaan, kun ei ole kovin kummoisen kylmä saatika luminen talvi ollut?
VastaaPoistaSäikähdin kyllä, kun sulan huomasin. Ei ollut ihmisen tekemä, joten olet varmaan oikeassa. Nyt on lenkkimaastot hallin ympäristössä jonkin aikaa vähissä.
VastaaPoista