Rata sujui paikoitellen hyvin, paikoitellen huonosti ja toisinaan hyvin huonosti. Ja erityisesti tämä pätee kontakteihin. Oli nopeahkoa+pysähtyminen oikeaan paikkaan, hitaampi+oikea paikka, nopeahko+väärä paikka ja hidas+väärä paikka. Kepeille Viiru meni sisään oikein.
Oikeastaan hypyltä 15 hypylle 19 Viiru teki parin lelulla vahvistetun toiston jälkeen aivan upean puomin leijeröinnin. Ihan alkupätkään kokeilin sellaistakin, että panin Viirun hyvin vinoon istumaan ja kutsuin kakkoshypyn takaa. Kun olin huolellinen, tämä pelitti hienosti ja sain hyvän etumatkan. Hypylle 5 en onnistunut tekemään sellaista hienoa pienikaarroksista kataisvalssia vaan siitä tuli hehtaarikaarroksinen koukivalssi.
 |
| Rata: Jari Lukkarinen. Valkoiset numeot. |
Viiru lipesi puomin ylösmenokontaktilta, vaikka se kuulemma meni ihan suoraan esteelle. Tästälähin aina suoristan varmuuden vuoksi. Enkä muutenkaan tee liian paljon enkä liian varhain enkä liian tosissani. Tämä tuli taas mieleen Facebookiin linkitetystä Plikan tarinasta. Ehkä jätämme sen hakukoetavoitteenkin pk-tottiksen metrisen esteen vuoksi. Jätetään tottis isoille pk-roduille?
Eikä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että Piki ei harjoittele muuta kuin elämää. Siinäpä sitä onkin treenaamista. Keskiviikkoiltana olimme kylässä Hannalla, ja Viiru sekä Piki suhtautuivat asiaankuluvan nöyrästi talon emäntiin, Jatsiin ja Hippaan. Piki seurusteli ilahduttavan tuttavallisesti sekä Hannan että nuorison kanssa. Myös torstaina hallilla Piki oli hyvää pataa treeniryhmän ihmisten kanssa - saatika koirien. Uusia tuttavuuksia olivat bc-nuorukainen Ruffe, ihan pikkuinen bc-pentu Grimm sekä kääkkätyttönen. Vieraille ihmisille haukku on kyllä edelleen turhan herkässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti