Sää on lämmennyt niin, että omatoimitoko on taas viritelty. Tiistaina Reijolan koulun parkissa Viiru nouti isoa kapulaa innokkaasti ja juoksi maailman nopeimman luoksetulon. Tätä ennen oli tehty muutamia stoppeja lumiukkoa kiertäen. Istu-maahan-kaukoissa Viiru välillä ei noussut istumaan. Se ei liity ainakaan suoranaisesti etäisyyteen, muttemme keksineet, mihin. Ehkä maa-käsky on niin vahva, että sen tottelemattomuutta pitää harjoitella - kun koira on jätetty makaamaan sanomalla "kauko", ei ole tottelemattomuutta nousta, vaikkei emäntä ole tullut viereen. Eli, kuten Annelin kanssa mietimme, ehkä pitää vain treenata. Ekaa kertaa Viiru taisi kerran liikahtaa eteenpäin. Pitää vaihdella ja yhdistää etu- ja takapalkkaa.
Pikin setti jäi melkoisen lyhyeksi, kun koululle tulivat lumiaurat jyrisemään. Ei Piki niitä pelännyt, vaan minä - ettei vain Piki juokse niiden alle. Kerittiin ihmetellä, miten tuollaiselle vikkelälle työlinjaiselle torpedolle ehtii opettaa perusasennon paikkaa. Luoksetulo oli, jos mahdollista, vielä vauhdikkaampi kuin Viirulla.
Kotipihalla on tehty hieman vaatimatonta ja sekavaa paritokoa, josta oikean tokon kannalta on luultavasti pelkkää haittaa. Mutta kivaa se on.
Koko alkuviikon vapaa-aika on vietetty eri-ikäisessä bordercollieseurassa. Maanantaina oli kylässä pikku Siri-pentu, tiistaina treenattiin ja lenkkeiltiin Vivven, Anin ja Utun kanssa, tänään keskiviikkona tavattiin Grimm-pentunen ja käytiin naapurin Vinjan kanssa lenkillä. Paha dilemma on, että Pikin olisi hyvä liikuskella maailmailla itsekseen, mutta ei ole kiva jättää Viirua kotiin. Piki myös käyttäytyy eri tavoin Viirun seurassa, joten muita koiria olisi hyvä tavata ilman Viiru-virtahepoa posliinikaupassa. Ja sama tietysti päinvastoin. Ihan rehellisesti sanottuna, en tiedä, miten paljon minulla on aikaa ja energiaa koirien erillisviihdytykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti