Hakutreeneissä jälkihoidettiin aussiehakuleirin vaikean treenin ja lukuisten tyhjien pistojen aiheuttamia traumoja. Tai eihän siitä mitään tramoja tullut. Viipo pinkoi ukoille yhtä innokkaasti kuin aina. Halusin kuitenkin palautella Viirun uskoa siihen, että kannattaa mennä sinne, minne minä näytän. Jokainen ukko löytyikin täsmällisesti suoran piston päästä.
Ykkösellä ja kakkosella Viiru haukkui, kunnes olin ohittanut ukon. Viiru kyttäili minua ja haukku oli katkonaista. Kahdella viimeisellä ukko palkkasi parinkymmenen haukun jälkeen. Vasta vikalla ukolla haukku oli hyvää, kun Viipo tajusi, etten tule - turha kytätä. Eli näitä pitää vaihdella. Ensi kerralla aloitetaan niin, että maalimies palkkaa.
Treenin jälkeen käytiin lenkillä bortsujen ja hovawartien kanssa. Pimeä tuli jo paljon ennen viittä. Viiru oli rauhallista tyttöä, kun yksi vanhemmista nartuista piti kuria ja järjestystä.
Tarjosin Tolleri-lehteen jatko-osaa vuonna 2006 kirjoittamaani Elämää hullerin kanssa -juttuun. Saa nähdä :)
Toivottavasti julkaisevat ja miksipä eivät julkaisi. Olisi kyllä kiva lukea jatko-osa :)
VastaaPoistaRiitta, jos ei julkaista lehdessä, niin ainakin tässä blogissa... Mutta kyllä tuli ikävä Topia, kun katselin ja etsin kuvia juttuun. Kuvista puuttui täysin tuntuma, lämpö ja kanelipullan tuoksu, joka oli Topsukan päälaessa.
VastaaPoista